Julkaistu

Koska rakentamisesta tulee totta?

Onhan tätä jo tehty ja suunniteltu. Tontilla on kävelty, mittailtu ja tampattu lumeen talon ääriviivoja. Pinterestissä on oma board, tai no noin kymmenen boardia, on keittiötä, terassia, makuuhuonetta ja niin edelleen. On kaikenlaisia piirustuksia. Pankistakin on ensimmäinen osa lainaa nostettu ja maksettu laskuja. Mutta vieläkään tämä ei tunnu todelliselta. Vaikka nyt alkaakin kaikki olla kasassa ja selvää, että päästään oikeasti etenemään – ja törmätään oikeisiin ongelmiin – niin toistaiseksi tämä ei ole vielä totta. Tai ei tunnu todelta. Edelleen asumme nykyisessä asunnossa ja jatkamme elämäämme normaalisti. Mikään ei ole muuttunut, eikä varmaan kauheasti muutukaan ihan hetkeen – ja vaikka voikin kuvitella uuden CLT-omakotitalon, niin en usko, että se tulee tuntumaan todelliselta ennen kuin seinät ovat pystyssä, jos silloinkaan.

Olemme jopa käyneet jo Ikeassa. Ikeassa käymisen pitäisi viimeistään muuttaa kaiken todelliseksi. Tai no olen ymmärtänyt, että joillekin se muuttaa kaiken painajaiseksi. Itse olen aina pitänyt Ikeasta. Etenkin olen aina pitänyt Ikean huonekalujen kasaamisesta. Ohjeet ovat pääasiassa hyvät ja osiakin puuttuu melko harvoin – ei, en hupaile, pidän oikeasti Ikean huonekalujen kasaamisesta. Pidän myös lihapullista. Mutta ei, vaikka kuinka katselimme Ikeassa keittiöitä ja sen sellaisia, niin ei se tuntunut todelliselta. Availimme laatikoita ja kaappeja, mietimme minkälaisia purnukoita minnekin tulee, mutta toisaalta niin voisi tehdä, vaikkei taloa rakentaisikaan. Ehkä sitten kun pääsen availemaan ensimmäisiä pahvilaatikoita ja jännittämään oliko kaikki osat tällä kertaa mukana, kaikki muuttuu todeksi.

Entä jos sellaista yksittäistä todeksi muuttumista ei edes tapahdu? Pääasiassa omakotitalon rakentaminen on kuitenkin melko pitkä prosessi, joten siinä ei tule sellaista kovin isoja muutoksia kerralla. Tai CLT-rakentamisessa seinät ovat parissa päivässä pystyssä, joten se lienee suurin nopeasti tapahtuva muutos. Tai ehkä sitten kun nukkuu ensimmäisen yön uudessa kodissa. En tiedä. Siihen on vielä aikaa ja vaikea kuvitella sitä todellisuutena.

Lähinnä mietin tätä projektin etenemisen kannalta. Niin kauan kuin rakentaminen ja omakotitalo eivät tunnu todelliselta, niin osaanko suhtautua kaikkeen tarpeeksi vakavasti ja oikealla asenteella – vai onko tämä kaikki toistaiseksi pelkkää puuhastelua? Kaikissa projekteissa on tärkeää, että on selkeä tavoite ja kaikki toimenpiteet johtavat tavoitetta kohti. Toki meillä on tavoite, haluamme rakentaa CLT-talon, mutta onko tavoite selkeä ja etenemmekö riittävällä vauhdilla ja vakavuudella?

-Samuli

Julkaistu

Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty – ja paskat

En ole aina ihan varma pidänkö sanonnoista. Yleensä minua ärsyttää sanontojen lopullinen sävy ja piittaamattomuus vaihtoehdoista. Sanonnat ovat ehdottomia. Sanonnoissa asia on aina jotenkin ja se siitä sitten. Hyvin suunniteltu on varmasti arvokasta, mutta ei se silti ole vielä puoliksi tehty. Toki se suunnittelu auttaa tekemistä tosi paljon, mutta ei mitään ole oikeasti tehty paitsi se suunnitelma. Kyse on tavallaan turhautumisesta, haluaisin jo tehdä.

Meillä oli ensimmäinen suunnittelupalaveri. Olimme lähettäneet arkkitehdillemme Martinille referenssikuvia taloista joista pidämme, selvittäneet minkälaisia tiloja ja huoneita haluaisimme taloomme – ja lisäksi kertoneet itsestämme ja puuhailustamme. Alun turhautumisesta ei kannata päätellä, että palaveri olisi mennyt huonosti, päinvastoin, Martinin esittelemät suunnitelmat ylittivät odotuksemme, vaikka olivatkin raakileita vielä. Tämän takia juuri valitsimme arkkitehdin. Vaikka kuvittelemme olevamme luovia ja melko kekseliäitä, niin silti saimme jo ensimmäisessä suunnitelmassa jotain uutta ja mielenkiintoista, mitä emme itse olleet ajatelleet.

Olimme nimittäin salaa sommitelleet huonejärjestyksiä, mutta ei kerrota sitä kenellekään, eihän? Koska emme tiedä rakentamisesta ja meitä huolestutti budjetti, niin suunnittelimme aika perinteisesti, eikä suunnitelmassamme ollut mitään kekseliästä, vain huoneita ripoteltuna kahteen kerrokseen. Tiesimme tämän itsekin ja kun koostimme materiaalia arkkitehdille niin tietoisesti pyrimme välttämään liikaa omien ajatustemme tuomista esille, jotta Martin voisi pohtia asiaa ilman liian rajoittavaa suunnitelmaa.

Kyse ei ole mistään mullistavasta, emmekä me mitään mullistavaa haluakaan, mutta silti pieni tasoilla leikittely, muotojen rikkominen ja yleinen fiilis tuntui sopivalta – ja sellaiselta, mitä emme varmaan itse ihan heti olisi tulleet ajatelleeksi. Lisäksi CLT-talossa budjettikaan ei kasva niin kauheasti pienistä muutoksista ja muodon rikkomisesta, kun monessa muussa rakennustavassa tuollainen voisi tuoda kustannuksia merkittävästi lisää. CLT-rakentamisessa materiaalin mahdollisuudet menevät hukkaan, jos ei yhtään leikittele.

Alustava suunnitelma miellytti meitä, mutta kaikki ei ole vielä selvää. Ensin pitää selvittää saammeko rakentaa siihen paikkaan mihin haluamme, kun kaavoituksessa on joku suoja-alue niillä paikkeilla, missä talon olisi paras olla – meidän mielestämme ainakin – ja onko talosta tulossa liian korkea, kun sillekin on joku raja. Paljon kyseltävää, että saadaan suunnitelmat etenemään. Minä vaan olen malttamaton ja haluaisin jo tehdä jotain – mutta siihen on vielä aikaa. Ensin selvitetään, sitten suunnitellaan ja sen jälkeen pitää saada vielä lupa tekemiselle. Toisaalta niinhän se menee meillä kotonakin.

-Samuli

Julkaistu

Meillä on tontti

Rakentaminen on hankalaa ilman tonttia. Ilman tonttia, kun katselee erilaisia talomalleja ja suunnittelee, niin kaikki on vielä helppo perua. Mutta nyt meillä on tontti ja peruminen muuttuu paljon vaikeammaksi. Peruminen tarkoittaa eurojen menettämistä. Peruminen olisi tyhmää. Melkein yhtä tyhmää kuin rakentaminen.

Tonttimme on kukkulalla. Ajotieltä on jyrkkä nousu ylös, mikä varmasti tulee aiheuttamaan ongelmia, kun liittymiä ja tietä rakennetaan. Emme selkeästikään halua tehdä rakentamisesta liian helppoa. Toisaalta mieluummin rakennamme paikkaan joka miellyttää kuin on helppo. Rakentaessa joutuu kuitenkin kärsimään, joten pieni lisäkärsimys ei haittaa.

Tontti on kahdessa tasossa ja tasojen välillä on noin kahden metrin korkeusero. Ja jo ensimmäiselle tasolle nousu tieltä on huomattava. Lisäksi tontti on kalliolla, joten luultavasti jotain pitää räjäytellä. En tiedä räjäyttelystä, mutta se kuulostaa kalliilta.

Saimme tontista piirustuksen, josta näkee korkeuskäyriä ja tontin rajat. Halusimme selvittää tarkemmin tontilla olevien kivien ja puiden sijaintia, joten päätimme mennä mittailemaan. Tietenkin päätimme mennä sellaisena päivänä, kun pakkasta on reilu 20 astetta. Kuten olen sanonut, rakentaminen on tyhmää. Siellä kylmissämme mittailimme puiden ja kivien etäisyyksiä ja katsoimme tarkan kohdan tason vaihdolle. Milla piirsi sitten puhtaaksi pakkasessa tekemämme merkinnät ja saimme aikaan ihan kelvollisen kuvan, mistä näkyy isoimmat kivet ja puut. Nyt voimme miettiä mihin sijoittaisimme talon. Onkohan kenelläkään hyviä ideoita?

-Samuli

Julkaistu

Korkealta näkee, jos zombit tulevat

Kun olimme hylänneet idean ostaa talo valmiina, niin seuraava tehtävä oli etsiä tontti. Etsiskelimme enemmän tai vähennän aktiivisesti tonttia ainakin vuoden. Meillä oli monia ajatuksia siitä, mitä me tontilta kaipasimme. Pidämme molemmat metsästä ja omasta rauhasta, mikä oikeastaan sulki lähikaupungin tiheään asutetut ja puuttomat asuinalueet pois. Toisaalta liian metsässä asuminen oli vähän pelottavaa ja aiheuttaisi myös kaikenlaisia ongelmia kunnallistekniikan puuttumisena, mikä taas sulki yksityiset tontit kaukana kaikesta pois. Olisi myös kiva, jos lähellä olisi kaikki tarvittavat palvelut.

Olimme kierrelleet lähialuiden kuntien tarjoamia tontteja useamman kerran, mutta päätimme taas mennä katsomaan kaava-alueita ja tällä kertaa jalkauduimme maastoon. Päädyimme eräälle kulmatontille uudella asuinalueella. Olimme selkeästi vähän korkeammalla ja katselimme aukeavaa maisemaa. Tänne jos rakentaisi talon, niin näkisi hyvissä ajoin, jos zombit tulevat.

-Samuli