Kategoria: Tontti

Nousu autotallista talolle on jokseenkin jyrkkä. Kompasteltua mäen tarpeeksi monta kertaa totesin, että portaat olisi kivat. Nyt sain suunnitteluun apua Millan isältä, jonka kanssa mittailtiin paikka ja sen jälkeen sainkin aika pian käsiini piirustukset.

Portaille tuli mittaa noin kymmenen metriä ja askelmia 22 kappaletta.

Portaiden rakentaminen on sellainen yksi selkeä päivän homma, joten järjestin pienimuotoiset porrastalkoot. Aamulla Jussi ilmestyi paikalle ja ryhdyimme kasaamaan runkopuita. Iltapäivällä haimme Anton paikalle ja laitoimme rungon kasaan. Illalla sitten kiinnittelimme Anton kanssa väliaikaiset porraslaudat paikoilleen.

Hienothan niistä portaista tuli. Seuraavana päivänä laitoimme Anton kanssa vielä halkakatoksen pellit uuteen uskoon.

En tiedä kuinka paljon nykyään järjestetään talkoita, ehkä ei haluta häiritä ystäviä ja talkoot ovat vähentyneet, mutta minusta on ainakin pääasiassa ollut mukava mennä tekemään jotain selkeitä talkoohommia, jotka ovat poikenneet tarpeeksi omasta tekemisestä. Varmasti asia olisi toinen, jos pitäisi mennä talkoisiin ohjelmoimaan tai korjaamaan tietokoneita – siitä syystä varmaan ammattirakentajat eivät koe rakennustalkoita kovinkaan innostavina, kun joutuu tekemään samaa hommaa kuin normaalistikin, mutta palkaksi saa vain makkaraa ja ehkä muutaman oluen.

-Samuli

Koska nyt kun vihdoin jotain tapahtuu, niin haluan tietenkin nähdä kaikki muutokset tontilla. Osittain tämän meidän rakennusprojektin takia ja osittain siksi, että on hauska kehitellä asioita, niin olen ollut parin kaverin kanssa kehittämässä timelapse-kameraa, jolla saa kuvattua erittäin laadukkaita kuvia, joista saa hyviä pitkän aikavälin timelapse-videoita. Saa niistä lyhyempiäkin videoita.

Tällä hetkellä tontilla pyörii kehittämämme timelapse-kameran prototyyppi. Tai no ei tuo enää ole edes prorotyyppi, vaan ihan toimiva kokoonpano. Pystyn etänä säätämään kuinka usein kamera ottaa kuvia ja saan kuvat suoraan itselleni verkon yli. Pystyn siis lähes reaaliaikaisesti seuraamaan mitä tontilla tapahtuu – ja samalla saan oikeasti hyviä kuvia projektin eri vaiheista. Kuvat ovat digijärjestelmäkameran raw-kuvia, joten niistä saa irti vaikka mitä.

Kameran pitäisi kestää sadetta ja pakkasta – ja ajatuksena olisi, että se saisi virtansa akusta ja lisäksi akkua voisi ladata aurinkokennon avulla. Tosin tällä hetkellä ystävällinen naapuri lainasi autotallin seinää ja sähköä, joten ei tarvitse akun varaustilasta huolehtia toistaiseksi. Mutta mahdollisuus on olemassa ja akkuversio on jo suunniteltu.

Kamera on koko ajan yhteydessä internettiin, joten voin säätää kuvien ottointervallia, kuten jo mainitsinkin ja lisäksi monitoroin jatkuvasti kameran toimintaa. Tällä hetkellä olen säätänyt kameran ottamaan kuvia kello 7-18 ja jos jostain syystä kamera ei saakaan kuvia otettua, niin saan siitä sähköpostiini ilmoituksen. Olisi kurjaa, jos ei saisikaan kaikista rakennusvaiheista kuvamateriaalia.

Koska haluan jakaa kivat jutut, niin myös te voitte seurata projektin etenemistä blogin webcam-sivun kautta.

Lisäksi Jukka Koskinen koosti ensimmäisen Timelapse-videon katsottavaksi:

– Samuli

Tämä on tylsää. Mutta tieto on kai hyväksi. En itse löytänyt yhtään kovin selkeää kuvausta tontin ostoprosessista ja kaikesta mitä siihen liittyy, mutta koska olen käynyt prosessin läpi, niin ajattelin kirjoittaa sen ylös. Ja nyt kirjoitan vain kaava-alueiden tonteista, joissa homma on hieman selkeämpi. Lisäksi pankki voi yleensä auttaa näissä asioissa, jos ei itse halua hoitaa.

Kuitenkin ensimmäiseksi, ainakin Pyhtäällä, tontin voi varata itselleen – meille se maksoi 500 euroa. Varausaika on 6 kuukautta. Tuona aikana voi selvitellä asioita, hankkia lainan ja niin edelleen. Tämän jälkeen tontin voi ostaa ja meillä varausmaksu hyvitettiin tontin hinnasta. Tontin hinta oli 24 800 euroa. Tosin tontin hintaan tulee päälle vielä lohkomiskustannus, joka oli 900 euroa ja kun tonttia mennään ostamaan, niin kauppa vahvistetaan ja kaupan vahvistajan maksu oli 120 euroa.

Eli yhteensä tontti on maksanut meille 24 800 euroa + lohkomiskustannukset 900 euroa + kaupan vahvistajan maksu 120 euroa eli 25 820 euroa. Tosin homma ei vielä ole valmis, tontista pitää maksaa vielä varainsiirtovero ja se on 4% kauppahinnasta. Varainsiirtovero pitää maksaa omatoimisesti. Varainsiirtoverot maksetaan tontin hinnasta + lohkomiskustannuksista eli meille tontin ostohinta, josta maksetaan veroja 4% on 25 700 euroa eli veroja tulee maksettavaksi 1028 euroa, tässä on tärkeä huomata, että jos tontti ostetaan puoliksi, kuten me teimme, niin kummankin pitää maksaa oma osuutensa varainsiirtoverosta. Varainssiirtoveron maksuohjeet ja tiedot lyötyvät Verottajan sivuilta.

Kun varainsiirtovero on maksettu, pitää tehdä Maanmittauslaitokselle Lainhuutohakemus. Ohjeet hakemuksen tekemiseksi löytyvät Maanmittauslaitoksen sivuilta.

Eli jos tonttikaupan on vahvistanut virallinen vahvistaja, niin tarvitset liitteiksi kuitit varainsiirtoveron ja tontin maksusta. Lainhuudatus maksaa tällä hetkellä 119 euroa.

Vielä emme kuitenkaan ole maalissa. Nyt kun tontti, lohkomiskustannukset, kaupanvahvistus, verot ja lainhuutohakemus on hoidettu, haetaan kiinnityksiä. Ohjeet ja lomakkeet löytyvät Maanmittauslaitoksen sivuilta. Kiinnityksen voi hakea ja maksaa suoraan verkossa.

Kiinnityksiä haetaan valmiiksi tulevaa taloa varten ja kiinnityksiä vastaan – talon edistymisen mukaan – pankki maksaa lainaa. Kiinnitykset haetaan myös Maanmittauslaitoksen sivuilta. Ne voi hakea paperisina tai sähköisinä. Jos kiinnitykset menevät pankille lainan vakuudeksi, niin monet pankit haluavat kiinnnitykset suoraan sähköisinä.

Tontin ostamisen kustannukset kaikkine osineen:
– Tontin hinta 24 800 euroa
– Lohkomiskustannukset 900 euroa
– Varainsiirtovero 1028 euroa (4 % kauppahinnasta)
– Kaupanvahvistajan maksu 120 euroa
– Lainhuutohakemus 119 euroa
– Lainhuutotodistus 18 euroa
– Kiinnityksen hakeminen 35 euroa / kiinnitys

Tässä näin lyhyesti tontin ostaminen ja siihen liittyvät toimenpiteet. Jos teillä on kysyttävää tai lisää kerrottavaa aiheesta, niin laittakaa kommentteja!

Pyhtäällä muuten poksautettiin pullo kuohuvaa kunnantalolla kaupanvahvistuksen yhteydessä.

Kaadoimme tontilta talon tiellä olevia puita isäni kanssa. Isäni on kaatanut puita koko ikänsä, minulle tämä taisi olla ensimmäinen kerta, jos pieniä puita ei lasketa mukaan. Tosin en minä nytkään kuin vähän tökännyt, mutta ehkäpä seuraavalla kerralla sitten enemmän. Muutama puu pitää vielä kaataa, mutta pääasiassa kaikki talon tiellä olevat puut on nyt kaadettu. Juuri kun olimme saaneet tulevan talon paikan raivattua risuista, niin taas tuli siivottavaa. Tosin ihan mukava niin, sillä edelleen odottelemme, joten pitää kehittää jotain puuhaa.

Oksat saimme jo siivottua ja seuraavaksi pääsenkin sitten hakkaamaan halkoja. Halkojen hakkaaminen lienee perisuomalaisen miehen toiveiden täyttymys – siinä saa kokea olevansa mies ja vielä jollain tavalla tärkeä mies. Tosin en aina tiedä luenko itseäni perisuomalaiseksi mieheksi, mutta pakko myöntää, että jonkinlaista tyydytystä halkojen hakkaamisesta sai ja jotenkin pystyi kuvittelemaan järjestävänsä perheelleen lämpöä tulevaa talvea varten. Talvi nimittäin on tulossa. Vaikka todellisuudessa saan enemmän lämpöä aikaan istumalla tietokoneen ääressä päivätyössäni ja ansaitsemalla euroja, joilla maksaa laskut. Mutta saan minä siinä halkoja hakatessa kuvitella olevani tärkeässä hommassa ja tekemällä sitä enemmän muita kuin itseäni varten – vaikka todellisuus olisikin toinen.

-Samuli

Olemme viettäneet kesälomaa ja samalla odotelleet kaikkien suunnitelmien valmistumista. Sen takia täällä blogissakin on ollut hiljaista. Välillä tuntuu, että koko ajan joku kiusallaan keksii jotain uusia suunnitelmia. Tässä välissä, koska olemme malttamattomia ja haluamme tehdä jotain, päätimme kerätä tontilta mustikat talteen ennen kuin kaikki myllätään.

Aika nopsasti saimme yhden ämpärillisen täyteen ja siihen olikin pakko lopettaa, koska pakastimeen ei mahdu enempää. Millan äiti kävi myös poimimassa yhden ämpärillisen ja veikkaisin että kyllä sieltä vielä lisääkin saisi. Tavallaan hienoa, että omalta maalta saa mustikkaa noinkin runsaasti. Tosin onhan tuosta se 25 000 euroa maksettu, joten ehkä sillä sietääkin pari ämpärillistä mustikkaa saada.

– Samuli

Vaikka monet ovat sanoneet, että säät eivät ole olleet suosiollisia, niin minusta on ollut ihan riittävän aurinkoista ja lämmintä. Ja jos aurinko ei paista, niin eipähän tarvitse laittaa verhoja kiinni. Näytöt ja liian kirkas auringonpaiste eivät sovi yhteen. Lisäksi en oikein osaa huvikseni mennä ulos. Minusta on siis kyllä mukava mennä ulos, mutta sitten pitää mennä lenkille tai tekemään jotain hyödyllistä. En oikein osaa vain hengailla. Aurinkoinen kesäpäivä ei välttämättä saa siis minua hihkumaan riemuissani – mutta ei siitä haittaakaan ole, jos on jotain mukavaa puuhaa ulkona. Ja nyt viime aikoina on ollut. Olemme tehneet risuhommia.

Tiedän, että risuhommat voisi hoitaa koneella ja se kävisi nopeasti – ja melko vaivattomastikin. Eikä varmaan edes maksaisi kauheasti. Mutta kun meistä on ollut mukana puuhailla, kävellä tontilla edestakaisin ja raahata risuja yhteen kasaan. Tavallaan voi kuvitella, että rakennusprojekti etenee, kun ympäriinsä jääneet risukasat hiljalleen häviävät ja tontti näyttää siistiltä. Toki kohta kaikki myllätään uudestaan, mutta ehkäpä raahailemme risuja enemmän itseämme kuin rakennusprojektia varten.

Kun on koko kevään suunnitellut ja oikeastaan mitään ei vieläkään tapahdu, vaikka kesä on jo pitkälle, niin pitää saada jotain konkreettista puuhaa kaiken suunnittelun tilalle. Toki risujen raahaaminen on mukavaa vaihtelua myös päivätyöhön eli päätteen ääressä istumiseen. Illalla tulee lisäksi hyvin uni, joten mahdollisesti turha risujen raahaaminen on jollain tavalla perusteltua.

musiikki: Keiken soku by Rolemusic / freemusicarchive.org (CC BY)