Julkaistu

Mörön hylly

Eli kuinka ratkaisimme säilytysongelman pakettiautossamme.

Meillä on nyt ollut pakettiauto Mörkö, jonka hankimme rakennusprojektia varten, ainoana autonamme puolisen vuotta. Jostain syystä pakettiautoon tuntuu kertyvän enemmän tavaraa kuin henkilöautoon. Onhan siellä toki enemmän tilaa. Mutta kun kaikki tärkeät tavarat ovat levällään, niin joka kerta vähän ärsyttää, kun yrittää etsiä sitä juuri sillä hetkellä tärkeintä tavaraa – niiden muiden eittämättä joskus muulloin äärimmäisen tärkeiden tavaroiden joukosta.

Milla oli järjestelemässä autossa jotain ja sanoi, että tähän pitää keksiä joku ratkaisu. Yleensä se menee niin. Pääasiassa minä olen etsinyt tavaraa autosta ja tottunut kaikkeen roinaan epämääräisissä paikoissa lattialla, enkä tajua, että asialle voisi tehdä jotain – olen tottunut vallitsevaan tilaan. Milla tulee paikalla ja hetken päästä toteaa, että ehkä asiat voisivat olla paremmin. Ehkä autossa voisi olla jokin säilytysratkaisu, johon tavarat voisi laittaa siististi.

No tietenkin sellainen voisi olla.

Lupasin rakentaa hyllyn. Milla kyllä vähän epäili, että saankohan sellaista aikaiseksi. Tai ehkei sitä, että saanko sellaisen aikaiseksi, mutta kuinkakohan kauan siinä menee. Joskus minulla hieman kestää. Rakennusprojektin suunnitteluvaihekin kesti vuoden. Tosin hylly on pienempi projekti, joten ehkei siihen ihan vuotta menisi. Jos sen saisi valmiiksi ennen kuin meidän työt alkaa oikeasti tontilla eli ennen huhtikuun alkua.

Päätin että tällä kertaa hoidan homman nopeasti. Aloitin projektin materiaaleista. En halunnut marssia kauppaan ja ostaa kaikkea tarvittavaa, sillä ihan varmasti tarvittavat materiaalit saisi kerättyä jostain.

Yleensä en suunnittelu, mutta tällä kertaa panostin ja tein suunnitelman paperille ennen toteutusta

Kun perustusfirma oli purkanut valumuotit, niin kaikki niissä käytetyt ruuvit päätyivät maahan. Käytimme Millan kanssa perustusten valmistumisen jälkeen pari tuntia ja keräsimme kaikki ruuvit. Siihen oli kaksi syytä: ei tuntunut kivalta jättää ruuveja lojumaan ikuisiksi ajoiksi talon ympärille – ja ne olivat ihan kelpo ruuveja, niitä voisi varmasti joskus käyttää jossain. Ja niitähän voi! Lisäksi työmaalle oli jäänyt hieman kakkosnelosta, joista päätin tehdä jalat hyllylle.

Hylly kierrätystavarasta – ruuvit kerätty maasta perustusmuottien jäljiltä ja hyllylevy vanhasta pöydästä.

Sitten puuttui enää hyllylevy. Muistin että meillä oli toimistolla vanhat pöydät, jotka eivät ole olleet käytössä useampaan vuoteen. Olimme joskus itse rakentaneet pöydät liimapuulevystä, joten pöytälevyistä saisi ihan kelvollisen hyllyn. Kävin purkamassa pöydät paloiksi ja pakkasin hyllylevyt, ruuvit ja kakkosneloset autoon ja lähdin Jukalle.

Jukka ja Jukan piha

Jukalla on nimittäin piha ja työkaluja. Meilläkin on toki piha, mutta työkalut puuttuu vielä, joten Jukan piha oli parempi vaihtoehto. Piirsin suunnitelman nopeasti paperille. Siihen meni ehkä viisi sekuntia ja ryhdyimme toimeen. Eihän hylly voi olla kovinkaan hankala homma, tuskin sen suunnitteluun kannattaa kauheasti aikaa käyttää.

Yleensä, kun ajattelen, ettei jokin projekti ole hankala ja hoituu tuosta vaan, niin muutan mielipiteeni vähintään puolessa välissä projektia. Usein jo aiemmin. Tosin yllätyksekseni niin ei tällä kertaa käynyt. Olin jopa huomioinut renkaan levennyksen pakussa, joten pilkoimme tehokkaasti Jukan sirkkelillä pöydän jalkaosat ja halkaisimme pöytälevyn hieman kapeammaksi ja teimme hyllyn reunat. Sitten vaan kaikki kasaan ja hylly oli valmis. En osaa sanoa, ehkä ilman Jukkaa projekti olisi voinut olla hankalampi. Toisaalta minulla oli suunnitelma, joten hommahan oli varsin selkeä.

– Samuli

Julkaistu

CLT-elementtien suunnittelu, osa 1 – pysty- vai vaakaelementit

Blogissa on eletty hiljaiseloa. Meillä on kulunut aika paljon aikaa CLT-elementtien tilausta valmistellessa. Pääasiassa olemme hioneet talon 3D-mallia arkkitehtimme Martinin kanssa ja nyt malli alkaa vihdoin olla ihan valmis. Mallin pohjalta on tehty elementtisuunnitelma, jossa koko talo on nyt jaettu paloihin – ja tämä suunnitelma lähetetään sitten CLT-tehtaalle, jossa CLT-elementit työstetään suunnitelman mukaisesti.

Aika yksinkertaista?

No on ja ei. Me olemme taas lähteneet hieman kokeelliselle puolelle suunnittelussa – pelkkä CLT-talo ei ole tarpeeksi kokeellinen, vaan teemme senkin nyt hieman eri tavalla kuin normaalisti. Tai se on ainakin tavoite. Tai ainakin arkkitehtimme on sitä mieltä, että se on paras ja nopein vaihtoehto. Parasta ja nopeintahan kannattaa aina tavoitella, eikö?

Normaalisti CLT-talot tehdään kerros kerrallaan ja välipohjan CLT-elementit lasketaan kerroksen päälle eli käytännössä CLT-elementit ovat vaakaelementtejä, joiden korkeus on sama kuin huonekorkeus. CLT-pystytys on siis aika selkeä ja yksinkertainen prosessi.

Meille CLT-elementit tulevat pystyelementteinä eli sellaisia 3 metriä leveitä ja parhaimmillaan melkein 10 metriä korkeita elementtejä. Eli kun seiniä laitetaan paikoilleen, niin kaikki kerrokset ovat aika nopeasti kasassa. Elementteihin kiinnitetään L-muotoiset teräspalkit, joiden päälle sitten lasketaan välipohjaelementit – kun seinät on ensin pystytetty.

Jos on muuten vinkata Kymenlaakson alueelta tai miksei muualtakin sopivaa paikkaa erikoisten teräspalkkien hankkimiseen, niin vinkkejä otetaan ilolla vastaan!

3D-kuva CLT-talon sisuksista. Sinisellä L-muotoiset teräspalkit, joiden päällä välipohjat lepäävät.

Tässä on hieman käyty keskustelua, että kannattaako tuollainen pystyelementeistä kasattu CLT-talo vai mennäänkö nyt kuinka pahasti metsään. Me emme tosiaankaan tiedä. Olemme kuulleet mielipiteitä molempiin suuntiin ja joku sanoi, ettei homma edes onnistu tuollaisista pystyelementeistä ja on tyhmää tehdä talo noin. Toinen taas sanoi, että hyvä idea ja talon saa varmasti tosi nopeasti pystyyn.  Taas sama ongelma kuin aina aikaisemminkin, emme tiedä kuka asiantuntijoista on paras ja kenen sanaa kuunnella.

Olemme todennäköisesti ottamassa nyt pientä kokeellista riskiä ellei nyt mitään kovin ihmeellistä ilmene. Riippuu aika paljon itse asiassa CLT-elementtien hinnasta miten tästä edetään. Olemme nyt saaneet alustavan hinnan kolmelta eri CLT-elementtejä valmistavalta yritykseltä, yhdeltä suomalaiselta, yhdeltä itävaltalaiselta ja yhdeltä latvialaiselta. Siitä enemmän seuraavassa kirjoituksessa.

– Samuli

Julkaistu

Suunta on enimmäkseen oikeaa ja matka jatkuu

Hätäily oli osittain turhaa ja nyt kun kaikki suunnittelijat ja tekijät ovat taas samoilla linjoilla, niin projekti etenee. Tämän hetken tilanne on se, että talon alle, pohjoispäätyyn, jää 150 cm avoin tila. Kiitos Mikalle hyvästä kommentista!

Pidimme tosiaan pikapalaverin vastaavan rakennusmestarin ja kaivurikuskin kanssa, jossa huomasimme, että ehkä huolemme oli aiheeton, talo ei jää huomattavasti korkeammalla ja vaikka tontin luonnollinen muoto olikin muuttunut ja tasoittunut, niin nykyisellä perustustavalla on helpointa ja järkevintä tehdä perustus samaan tasoon. Alunperin – suunnittelijoiden mukaan – oli tarkoitus täyttää takaosa enemmän maan alle, myös sisäpuolelta, mutta nyt takaosa jätetään auki, joten siellä on sitten enemmän tilaa puuhailla.

Tosin ongelma oli silti olemassa – me emme olleet perillä mitä tapahtui. Toivottavasti jatkossa ei käy näin. Nyt tekijät ja suunnittelijat olivat tehneet ratkaisuja, eikä niitä ollut selitetty meille maallikoille, jotka emme ymmärrä tuollaisia asioita, jos niitä ei selitetä tai emme itse selvitä – eli olisi pitänyt itse olla aktiivisempi. En tiedä kuinka paljon tällaista tapahtuu rakennuttajille, mutta voihan se olla melko yleistä – onhan huomattavasti nopeampaa tehdä, jos ei tarvitse kaikkia tekemisiä selittää.

Mietimme tässä vaiheessa nopeasti myös koko talon alimmaisen kerroksen muuttamista yhteen tasoon, mitä nimimerkki hmmh ehdotti. Tason vaihtelu oli kuitenkin alun perin tontin sanelema ehto, ei niinkään tyyliseikka, joten tässä tilanteessa asiaa oli syytä harkita. Tosin itse olin jo jollain tavalla tottunut ajatukseen ja tuntui vähän pahalta miettiä portaan poistamista, vaikka se ehkä tekisikin tilasta hieman helpomman. Tavallaan helpotuksekseni alakerran muuttaminen yhteen tasoon olisi aiheuttanut koko piirustusten uudistamisen, sillä korkeusmuutosten takia portaat yläkertaan olisivat äkkiä olleet pesuhuoneessa. Joten porras säilyy, vaikkei se enää olekaan samalla tavalla tontin sanelema ratkaisu.

Perjantaina tontille ilmestyivät valumuotit ja tällä viikolla pitäisi työn alkaa. Toivottavasti homma nyt tosiaan menee oikein!

Julkaistu

Taloprojekti etenee, mutta onko suunta oikea?

Ensin vuosi pohdittiin. Pohtiminen on tärkeää ja monta virhettä korjattiin ja samalla me olemme oppineet paljon rakentamisesta. Kaksi viikkoa sitten työt alkoivat konkreettisesti. Kaivuri tuli tontille, siitä viikko ja kivet räjäytettiin hittoon. Homma eteni joutuisasti ja perustustöiden pitäisi alkaa ensi viikolla. Meille on tulossa on rossipohja eli tuulettuva alapohja. Eilen talon pohja oli tasoitettu yhdeksi tasaiseksi kentäksi.

Siinä oli ongelma. Jos katsoo arkkitehtikuvia – ja katseli sitä tontin muotoa, niin talon etuosan piti jäädä noin 70 cm takaosaa alemmas. Sisällä oli koko talon läpikulkeva pitkä porras. Mutta nyt pohja on tasainen. Minusta tässä on jotain mätää. Tai kun talo suunniteltiin tuollaiseksi tontin muodon takia ja nyt tontti muuttuikin yhden päivän aikana tasaiseksi kentäksi. Tosiaan muutos oli oikeasti noin nopea. Nyt on perjantai. Keskiviikkona talon paikalla oli vielä kuoppaa ja eilen siihen tuli soraa – ja nyt kaikki on tasaista. En pääse siitä yli.

Mitä tämä nyt sitten tarkoittaa?

Talo suunniteltiin maisemaan ja tontin muotoja kunnioittaen. Mutta nyt kun talon pohja on tasainen, niin tuo porrastus ei enää ole tontin sanelema, vaan kyseessä on arkkitehtuurinen ominaisuus – ja arkkitehtuurinen ominaisuus vaatii nyt sen, että perustukset tehdään tasaiselle maalle, mutta kahteen korkoon. Tuulettuvassa alapohjassa ryömintätilan pitää olla 80 senttimetriä, toisin sanoen talon etuosa nousee nyt 80 senttiämetriä tuon tasaisen kentän yläpuolelle, siihen tulee talon alapohja ja porrastuksen takia, joka nostaa taloa noin 70 cm ylemmäs eli talon takaosa nouseekin jo yli 150 senttimetriä maanpinnan yläpuolelle. Sopivan pieni ihminen voisi jo elää talon takaosan alla.

Tässä kuva arkkitehtipiirrustuksista ja esitin viivoilla tämän hetken tilanteen.

Nyt pitää aika pikaisesti miettiä että onko tuo arkkitehtuurinen korotus, tasovaihtelu, enää tärkeä, koska nyt se ei ole enää tontin sanelema ja maisemaan istuva, vaan nostaa vaan talon takaosaa sen 150 cm maanpinnan yläpuolelle. Tokihan siihen tulee täyttöjä, mutta kun talo ei nytkään ole missään kuopassa, joten täytöt talon ympärillä tekevät siihen pienen kukkulan ja se nousee luonnollisen maiseman yläpuolelle – melko huomattavasti. Enkä ole varma haluammeko sitä.

Yksi vaihtoehto on muuttaa jo tehty tasoitettu maapohja, tehdä joku nopea korjausliike ja laskea talon etuosan maapohjaa alemmas – miten luulin alun perin sen menevänkin. Käytännössä en tiedä miten se onnistuu – ja se tarkoittaisi tehdyn työn uudelleen tekoa. Onko se millään tapaa järkevää tässä tilanteessa ja tarkoittaako se minkälaisia kustannuksia? Toisaalta jos luovumme tuosta porrastuksesta, niin sekin tarkoittaa kustannuksia ja kaiken muuttamista, koska pitää muuttaa arkkitehtipiirustuksia, 3D-kuvaa ja perustussuunnitelmia.

Mitä mieltä te olette? Miten te tekisitte tässä tilanteessa?

Entä mistä tämä kaikki johtuu? Viestinnästä tietenkin. Yleensä missä tahansa projektissa, missä on useampi ihminen tekemässä jotain, niin ongelmat johtuvat viestinnästä. Eli taas lopulta meidän vika. Me emme ole ymmärtäneet mitä muut ovat tekemässä ja emme ole viestineet tarpeeksi selkeästi mitä haluamme, koska olemme kuvitelleet, että kyllähän kaikki nyt ymmärtävät, kun tontti viettää alaspäin ja arkkitehdin piirustuksissa on porrastus. Mutta ei se niin mene. Itse pitää huolehtia kaikesta ja jutella kaikkien kanssa, jotta suunta säilyy oikeana. Nyt kun suunta on väärä, niin pitää miettiä miten se korjataan.

– Samuli

Julkaistu

Miten teidän rakennusprojekti etenee?

En osaa enää edes laskea kuinka monta kertaa meiltä on kysyttä rakennusprojektin etenemisestä. Kesällä vielä vastasimme, että tarkoitus olisi saada seinät pystyyn tämän vuoden puolella. Nyt syksymmällä se on vaihtunut siihen, että pyrimme saamaan perustukset valmiiksi. Kohta varmaan vastaamme, että aloitamme hommat ensi keväänä. Hävettää hieman miten hidasta kaikki on ja tuntuu, ettei mitään tapahdu.

Voisimme toki syytellä vaikka ketä, mutta lopulta syy ja vika on kuitenkin meissä. Lähdimme ehkä vähän soitellen sotaan, tosin emme osanneet edes soittaa, saatikka sotia, joten lähtökohdat olivat melko kehnot. Olihan meillä toki paljon ideoita, mutta ideat eivät kanna kovinkaan pitkälle ilman ymmärrystä.

Ajattelimme, että kun haalimme ympärillemme asiantuntijoita, niin sittenhän projekti varmasti etenee mainiosti ja asiantuntijat kertovat meille miten saamme ideamme toteutettua. Nyt meillä on monta asiantuntijaa, jotka lähettävät meille laskuja, mutta ei se ole tehnyt meistä yhtään fiksumpia, oikeastaan välillä vielä hämmentyneempiä, kun asiantuntijat ovat keskeneen eri mieltä ja emme oikein tiedä ketä meidän pitäisi kuunnella – kuka on se kaikkein kovin asiantuntija. No eihän sellaista ole. Lopulta meidän on itse tehtävä päätös.

Rahaa on silti kulunut. Itse asiassa olemme jo oikeastaan ylittäneet budjetin, vaikkemme vielä ole edes aloittaneet. Kunhan saamme vielä muutaman vastauksen tarjouspyyntöihimme, niin pyrin kirjoittamaan mahdollisimman selkeästi ja rehellisesti budjetista. Suomalaisen mentaliteettiin rahasta puhuminen ei usein sovi, mutta toisaalta se on kuitenkin yleensä se merkittävin asia rakennusprojektissa, joten mielestäni se vaatii jonkinlaista läpinäkyvyyttä.

Mutta niin. Miten teidän rakennusprojekti etenee? No ei se oikein etene ja nolottaa vastailla joka kerta samalla tavalla. Nolottaa ja ärsyttää, tosin eipä tässä pitäisi mitään äärikiirettä olla. Tai ei oikeastaam edes saisi olla. Jonkin aikaa sitten tuli sellainen olo, että nyt on pakko saada jotain aikaiseksi, mutta se olisi varmaan kaikkein tyhmintä – kiirehtiä ja saada aikaiseksi jotain keskinkertaista tai kallista tai molempia.

Vaikkei suunnitelmiin ole tullut isoja muutoksia aikoihin, niin kaikki on kuitenkin tarkentunut ja on tässä itsekin oppinut paljon kaikenlaista matkan varrella. Oppiminen on edistymistä, mutta vielä se ei näy missään. Itse kun olen kovin malttamaton ja yleensä jos Milla sanoo, että jotain pitäisi tehdä, niin olen suunnilleen saman tien ryntäämässä tekemään, vaikken oikeastaan edes vielä tiedä mitä. Yleensä Milla silloin toppuuttelee ja pakottaa meidät suunnittelemaan, mikä lienee hyvä. No nyt on ainakin suunniteltu ja mietitty – ja mielipidekin on muuttunut pariin kertaan, joten ehkä tämä on ollut vain hyvä.

– Samuli

Julkaistu

Päärakennesuunnittelija on hukassa ja perustus kaipaa suunnittelua

Luulimme, että meillä on päärakennesuunnittelija. Tai no suoranaisesti emme tienneet, että meiltä voisi sellainen edes puuttua – tai että sellainen pitäisi suoranaisesti olla. Tästä huomaa taas kuinka pihalla itse välillä on, mutta nyt tiedämme, että meidän pitäisi hankkia päärakennesuunnittelija ja yksi tärkeä tehtävä olisi perustussuunnittelu. Meiltä saattaa siis uupua jopa kaksi henkilöä. Tai no meiltä puuttuu vielä iso kasa ihmisiä, mutta tällä hetkellä kaipaamme päärakennesuunnittelijaa ja perustussuunnittelmaa.

Meillehän on nyt alustavasti suunniteltu pilariperustus ja pilareiden päälle tulisi CLT-levy. Noin sen pitäisi olla kustannustehokasta ja periaatteessa aika helppoa, kuulemma. Tontti on kallioinen ja hienoa metsää, joten tavoitteena olisi säilyttää mahdollisimman iso osa tontista luonnontilassa ja pilareiden kanssa mylläämistä tulisi luultavasti aika paljon vähemmän. Mutta nyt jonkun pitäisi käsittääkseni laskea pilareiden paikat ja osoittaa että homma toimii – ja toimivuus on herättänyt jo jonkin verran epäilyksiä. Koska itse emme tiedä perustuksista oikeastaan mitään, niin on hyvin vaikea ottaa kantaa ja nyt yritämme metsästellä asiantuntijoita, mielellään useampaa asiantuntijaa, joilta voisi keräillä mielipiteitä ja edetä sen mukaan.

Onhan meillä jo nytkin asiantuntijoita, mutta kun osa sanoo toista ja osa toista, niin on hankala päättää ketä tässä kuuntelisi. Rakentamisessa on liikaa vaihtoehtoja ja mielipiteitä, niin välillä on hukassa ja ei tiedä ketä kuuntelisi. Lueskelin tietoja vuodelta 2014, että yleisin perustustapa on kevytsoraharkko, sitten tulee valubetoni/puumuotti, betoniharkko, betonielementti, valubetoni/EPS-valmismuotti ja sitten muut perustustavat. Muut perustustavat ovat noin 2% ja tuo pilariperustus menee varmaan siihen Muut perustustavat -kategoriaan. Toisin sanoen niin ei yleensä tehdä ja ehkä se juuri tekee tuosta ongelmallisen. Rakentamisessa ja oikeastaan kaikessa pääasiassa tehdään tietyllä tavalla, koska aina ennenkin on tehty niin. Toki siihen, että aina ennenkin on tehty jotenkin, on varmasti ihan oikea syy. En tiedä mihin tässä päädytään, mutta kaikki vaihtoehdot on hyvä käydä läpi.

Nyt jos jollain olisi vinkata päteviä perustussuunnittelijoita tai päärakennesuunnittelijoita, niin olisi mahtava homma.

– Samuli

Julkaistu

Saimme luvan

Saimme lupahakemuksen täytettyä kaikkine pakollisine kohtineen viime perjantaina ja laitoimme hakemuksen vireille. Tänään aamulla lupa hyväksyttiin. Muutama muutoskuva tarvitaan vielä, mutta voimme kuitenkin aloittaa työt tontilla. Melkoisessa kiireessä tämä tehtiin ja siihen nähden meni melko hyvin. Edelleen pakko kyllä ylistää Pyhtään kuntaa joustavuudesta ja tehokkuudesta. Rakennustarkastajan piti olla jo lomalla, mutta keskiviikkona vielä viestitteli meille ja kertoi, että kyllä tämä tästä järjestyy, kun itse olin vähän huolissani.

Digitaalinen lupahakemuksen käsittely on kyllä uskomattoman kätevää. Kaikki osapuolet pääsevät samaan projektiin, voivat lisätä tiedostoja ja sitten lopulta rakennustarkastaja hyväksyy luvan. Tosin sitä ennen tarvitaan lausunnot paloviranomaiselta ja vesilaitokselta – ja aika monen muunkin ihmisen työpanos. Noin kymmenkunta ihmistä on mukana tuolla lupaprojektissa joko tuottamassa sisältöä tai hyväksymässä sitä tai osa tekee vähän molempia. En usko, että tämä olisi onnistunut ilman Lupapiste-sovellusta. Ohjelmistokehittäjänä ilahduin myös siitä, että sovelluksen lähdekoodi oli julkisesti jaossa.

Nyt meillä kuitenkin on lupa aloittaa. Pientä täydennystä toki vaaditaan, mutta ei suuria muutoksia enää. Tämä on kai taas sellainen vaihe rakennusprojektissa, kun kaikki tuntuu hieman todellisemmalta. Toisaalta kun olimme siivoilemassa risukasoja tontilla, niin sekin tuntui todelliselta. Mutta nyt tämä on virallista. Risujen siivoaminen oli epävirallista.

Entäs sitten seuraavaksi? Nyt kun pääpiirustus on valmis, niin seuraavaksi käydään sähkö- ja lvi-suunnittelijoiden kanssa läpi miten mikäkin piuha ja putki viedään. Tämän jälkeen arkkitehti täydentää piirustukset ja tekee niistä 3D-mallit – minkä jälkeen päästään tilaamaan CLT-elementit tehtaalta. Tällä välin tontilla tehdään pohjatöitä eli tiet ja perustukset kuntoon.

Julkaistu

CLT-talon piirustukset osa 4 – loppukiri

Olen aina ihmetellyt miksi rakennusprojekteissa kaikki viivästyy. En ihmettele enää. Kaikki vaan viivästyy. Tai no ei se kai aina niin mene, mutta mitä enemmän on ihmisiä tekemässä, niin sitä todennäköisemmin tulee jotain viivästyksiä. Reilu kaksi kuukautta sitten esittelimme edellisen version piirustuksista. Ajattelimme että olemme melkein maalissa, pari pientä muutosta ja voimme hakea rakennuslupaa. Muutokset tulivat, mutta aika vaan kuluu yllättävän nopeasti ja nyt olemme kesäkuun lopussa. Ja nyt on kiire! Rakennusprojekteissa on kai aina myös kiire.

Pyhtään kunnan rakennustarkastaja jää lomalle heinäkuun alussa eli toisin sanoen, jos haluamme rakennusluvan ja että homma etenisi heinäkuun aikana, niin meidän pitää saada paperit tarkastettavaksi huomenna. Onneksi rakennustarkastaja on tietoinen meidän projektista ja on muutenkin äärettömän avulias, niin hän lupasi tehdä parhaansa, että saisimme luvan näinkin nopeasti. En tiedä kuinka monessa paikassa tällainen on mahdollista.

Eilen kiirehdimme töistä Helsinkiin ja tapasimme arkkitehtimme Martinin. Kävimme viimeiset muokkaukset läpi ennen rakennusluvan hakemista. Katsoimme esimerkiksi ikkunoiden paikat kohdalleen ja löimme lukkoon autotallin pohjan.

Toki tässä on vielä monta tekijää, piirustusten viimeiset versiot pitäisi saada valmiiksi ja kaikki liitteet, naapureiden kuulemiset ja muut kasaan. Eli ei tässä ole ainakaan liikaa aikaa käytettäväksi. En osaa sanoa onko luvan saaminen mitenkään mahdollista, mutta katsotaan miten meidän käy. Olisi nimittäin kiva päästä aloittamaan työt tontilla. Vaikka pidän myös suunnittelusta, niin tekisi mieli jo tehdä jotain, esimerkiksi kaataa pari puuta tai jotain muuta sellaista.

Mutta ne piirustukset. Edelliseen versioon jos verrataan, niin alakerran pohjoispääty eli eteinen, kodinhoitohuone, keittiö ja sauna -linjasto on selkeytynyt. Ja sama linja on myös yläkerrassa – käytännössä yläkerrasta karsittiin yksi käytävä pois ja suurennettiin makuuhuone, vaatehuone ja kylpyhuone -kokonaisuutta hieman. Ei varmaan ihme, että graafikko ja ohjelmistosuunnittelija pitävät selkeistä ja toistuvista elementeistä, joten nykyinen malli miellyttää meitä huomattavasti enemmän kuin aikaisempi vähän epäselvempi ja hajanaisempi pohjapiirustus.

Muuten kaikki on edennyt aika pitkälti kommenttiemme mukaan eli keittiöstä on ovi poistettu, yläkertaan on lisätty parveke ja ullakolla on yhtenäinen varasto/työtila, jossa on myös tekninen tila. Rappujen paikka ullakolle siirrettiin toisten rappujen yläpuolelle, joten eivät vie muualta turhaan tilaa.

Saa nähdä mihin äärikiire meidät vie ja saammeko lupapaperit, toki digitaalisina versioina, lähetettyä ajoissa. Toivottavasti edes pari puuta pääsisi heinäkuussa kaatamaan!

– Samuli

Julkaistu

CLT-talon sähkösuunnitelmat

Koska meille tulee jäämään paljon CLT-pintaa näkyviin, niin on ennalta suunniteltava aika tarkasti miten ja missä sähköt kulkevat. Tämän takia sähkösuunnittelijan rooli on tärkeä, sillä kaikki sähköjen viennit pitäisi olla selvillä, sillä vientien tekeminen jälkikäteen on melkoisen hankalaa.

CLT-elementteihin siis tehdään CLT-tehtaalla tarvittavat läpiviennit sähkölle. Elementit ovat täyttä puuta ja meillekään ei älyttömästi tule jäämään mitään laskettuja kattoja tai rakenteita, joissa piuhoja voisi kuljettaa jälkikäteen. Tämän takia olen itse etenkin valokytkimissä mieltynyt ajatukseen langattomuudesta – saan kytkimet minne haluan ja voin helposti vaihtaa niiden paikkaan.

Valoille pitää kuitenkin viedä sähköt, sillä langaton sähkö on vielä vähän ongelmallista, ja pisto- ja verkkorasiat vaativat myös omat reittinsä. Vaikka pidän langattomuudesta, niin haluan kuitenkin mahdollisimman moneen paikkaan RJ45-rasiat, koska verkko on tärkeä ja ethernet-verkko voi käyttää moneen tarkoitukseen, esimerkiksi videon ja äänen siirtoon.

Kunhan saamme suunnittelijalta piirustukset, niin esittelemme minkälaisiin ratkaisuihin olemme päätyneet. Tässä vaiheessa pitäisi jo valita minkälaiseen valojen ohjaukseen päädytään eli mitä älykotijärjestelmää tulemme käyttämään.

Julkaistu

Suunnittelua kuplassa

Talon rakentaminen on suunnittelua. Suunnittelussa lähdetään yleensä liikkeelle jonkinlaisista haluista. Ja sitten ne halut taas ovat usein elämäntilanteen synnyttämiä. Tämä tekee talon suunnittelun haastavaksi, koska meillä on tarkoitus rakentaa talo ainakin seuraavaksi 25 vuodeksi ja siinä 25 vuoden aikana tulee olemaan monta eri vaihetta, jotka pitäisi huomioida.

Olen seuraillut paljon talon rakentajia tuttavapiirissä ja lukenut blogeja netissä ja huomannut, että valtaosa on lapsiperheitä. Luultavasti lapset tuovat mukanaan tarpeen lisätilalle ja oman talon rakentaminen tulee ajankohtaiseksi. Ja kun taloa suunnitellaan, niin suunnittelu pohjautuu pitkälti lapsikeskeisen elämän haluihin ja tarpeisiin.

Meillä on tavallaan hyvä ja huono tilanne, kun lapsia ei ole. Olemme aina suunnitelleet asiamme melko pitkälle etukäteen. Esimerkiksi kun olimme seurustelleet noin vuoden, niin olimme jo suunnitelleet kihloihin menemisen, häät ja oman kodin rakentamisen – ja lapset sitten sen jälkeen. Siitä on nyt kuusi vuotta. Olemme koko ajan ajatelleet, että on helpompi rakentaa, kun ei ole vielä lapsia pyörimässä jaloissa. Mutta onko se virhe?

Elämme nyt lapsettomassa kuplassa ja meidän halumme eivät pohjaudu lapsiarjen haluihin, vaan kahden nuoren, hieman nörtähtävän, aikuisen haluihin. Meidän 25-vuotissuunnitelmaan kuitenkin kuuluu lapset, joten olemme pyrkineet huomioimaan lapsia myös talon suunnittelussa, mutta jo nyt – hyvien blogi- ja Facebook-kommenttien kautta – olemme huomanneet, että ehkemme ole ajatelleet ihan kaikkea.

Toisaalta jatkuuko se lapsiarki kuinka kauan ja tuleeko se muuttumaan? Etenkin monilla rakentajilla on pikkulapsia, jolloin kaikenlaisen puhdistamisen pitää olla kätevää ja helppoa. Elämään pikkulasten kanssa kuuluu paljon puhdistamista, niin olen ymmärtänyt. Puhdistetaan vaatteita, pyllyjä ja no oikeastaan kaikkea mahdollista. Tällaisessa puhdistustarpeessa halu saada puhdistamisesta helppoa ja vaivatonta on äärettömän suuri. Mutta entä kun lapset ovat vähän vanhempia, tarvitaanko silloin vaivattomia puhdistustiloja yhtä paljon? Luultavasti ei. Tilanne muuttuu ja elää. Muuttuvatko vaivattomat puhdistustilat turhiksi?

Tällä hetkellä meillä ei ole lapsia, mutta yritämme kuvitella elämäämme lapsiperheenä – mutta yritämme samalla kuvitella elämäämme myös sitäkin kauemmas. Ainakin toivon, että jos meille joskus tulee lapsia, niin lopulta lapset muuttavat myös pois kotoa. Silloin olemme toki paljon vanhempia, mutta taas kahdestaan – minkälaista elämämme silloin on, minkälaisia haluja meillä on silloista kotiamme ajatellen? 25 vuoden päästä olen 58-vuotias. Mitä minä silloin haluan?

Kannattaako edes ajatelle niin pitkälle? Jotenkin toivoisin että kannattaa. Vaikka asiat tuskin menevät juuri niin kuin olen suunnitellut, niin miettimällä ja suunnittelemalla etukäteen voin ainakin jonkin verran vaikuttaa tulevaisuuteen ja varautua erilaisiin tilanteisiin. 25 vuoden päästä maailma tulee olemaan erilainen kuin nyt ja on paljon asioita, joihin en voi oikeasti vaikuttaa, mutta ainakin olen yrittänyt ja varmasti tehnyt suunnitelmissani virheitä, mutta samalla luultavasti oppinut jotain.

Meidän kuplassamme, vaikka huomioimme lapset, niin teemme ehkä vähän hölmöjä ratkaisuja, koska rakennamme taloa kuitenkin pääasiassa omaksi iloksemme, emme vielä ajattele lapsiamme, emmekä vanhoja niveliämme, vaan tätä hetkeä ja mikä juuri nyt tuntuu parhaalta, mutta silti jollain tapaa huomioisi tulevat vuodet. Voi olla että suunnitelmamme ei toimi ja viiden vuoden päästä etsimme uutta kotia, mutta toivotaan ettemme tee liikaa hölmöyksiä.

-Samuli