Julkaistu

Saimme luvan

Saimme lupahakemuksen täytettyä kaikkine pakollisine kohtineen viime perjantaina ja laitoimme hakemuksen vireille. Tänään aamulla lupa hyväksyttiin. Muutama muutoskuva tarvitaan vielä, mutta voimme kuitenkin aloittaa työt tontilla. Melkoisessa kiireessä tämä tehtiin ja siihen nähden meni melko hyvin. Edelleen pakko kyllä ylistää Pyhtään kuntaa joustavuudesta ja tehokkuudesta. Rakennustarkastajan piti olla jo lomalla, mutta keskiviikkona vielä viestitteli meille ja kertoi, että kyllä tämä tästä järjestyy, kun itse olin vähän huolissani.

Digitaalinen lupahakemuksen käsittely on kyllä uskomattoman kätevää. Kaikki osapuolet pääsevät samaan projektiin, voivat lisätä tiedostoja ja sitten lopulta rakennustarkastaja hyväksyy luvan. Tosin sitä ennen tarvitaan lausunnot paloviranomaiselta ja vesilaitokselta – ja aika monen muunkin ihmisen työpanos. Noin kymmenkunta ihmistä on mukana tuolla lupaprojektissa joko tuottamassa sisältöä tai hyväksymässä sitä tai osa tekee vähän molempia. En usko, että tämä olisi onnistunut ilman Lupapiste-sovellusta. Ohjelmistokehittäjänä ilahduin myös siitä, että sovelluksen lähdekoodi oli julkisesti jaossa.

Nyt meillä kuitenkin on lupa aloittaa. Pientä täydennystä toki vaaditaan, mutta ei suuria muutoksia enää. Tämä on kai taas sellainen vaihe rakennusprojektissa, kun kaikki tuntuu hieman todellisemmalta. Toisaalta kun olimme siivoilemassa risukasoja tontilla, niin sekin tuntui todelliselta. Mutta nyt tämä on virallista. Risujen siivoaminen oli epävirallista.

Entäs sitten seuraavaksi? Nyt kun pääpiirustus on valmis, niin seuraavaksi käydään sähkö- ja lvi-suunnittelijoiden kanssa läpi miten mikäkin piuha ja putki viedään. Tämän jälkeen arkkitehti täydentää piirustukset ja tekee niistä 3D-mallit – minkä jälkeen päästään tilaamaan CLT-elementit tehtaalta. Tällä välin tontilla tehdään pohjatöitä eli tiet ja perustukset kuntoon.

Julkaistu

CLT-talon piirustukset osa 2

Asiantuntijan tehtävä ei ole noudattaa asiakkaan toiveita kirjaimellisesti, vaan miettiä mikä oikeasti on paras ratkaisu – vaikka se olisikin jotain muuta kuin asiakas pyytää. Olen ollut yrittäjänä yli kymmenen vuotta ja huomannut usein, että vaikka asiakkaalla on välillä hyvinkin vahvoja mielipiteitä ja toiveita, niin velvollisuuteni asiantuntijana on välillä kyseenalaistaa asiakkaan toiveet ja esitettävä vaihtoehtoisia ratkaisuja, jotka ainakin omasta mielestäni ovat parempia kuin asiakkaan esittämät toiveet.

Onneksemme Martinkaan ei noudata toiveitamme kirjaimellisesti, vaan pitää kiinni linjoistaan ja valinnoistaan, jotka hänen mielestään ovat parempia ratkaisuja meille. Olimme aikaisemmin ehdottaneet, että alakerta olisi yhdessä tasossa ja keittiö siirrettäisiin eteläpäätyyn. Martin ei noudattanut kumpaakaan näistä ehdotuksista.

Martin oli jättänyt alakerran kahteen tasoon, mutta yläkerta ja parvi olivat nyt yhtenäisiä kerroksia. Portaat olivat perinteisemmät, mikä on paljon rauhallisempi ja selkeämpi ratkaisu. Itse olimme ajatelleet toisin päin, mutta nyt uusia kuvia katsellessamme huomasimme, että itse asiassa näin onkin parempi.

Menimme tapaamaan Martinia Helsinkiin. Vaikka sähköpostilla on hyvä antaa palautetta ja itse pidän, kun keskusteluista jää jotain kirjallista ylös, niin sähköposti on silti vähän kankea tapa kommunikoida ja etenkin suunnitteluvaiheessa välitön palaute ja keskustelu jää pois, mikä itse asiassa hidastaa suunnitteluprosessia. Nyt kun kävimme Martinin kanssa kasvokkain uutta piirustusta läpi, niin keskustelu ja innostuneisuus vei suunnitelmaa nopeasti eteenpäin.

Piirustuksista puuttui vielä eteinen, joka on meille tärkeä, koska muuten pelkona olisi että kengät ja vaatteet leviävät oleskelutiloihin. Millan kanssa ehdotimme, että alakerran tasomuunnos voisi olla koko talon levyinen yhtenäinen porras, jolla voi myös istuskella. Alakerrassa pitäisi olla myös tulisija.

Yläkerran makuuhuone voisi olla pienempi ja vaatehuone erotettaisiin makuuhuoneesta. Makuuhuone ei kuitenkaan ole meille oleskelutila, joten siihen ei ole syytä uhrata neliöitä. Sitä vastoin kylpyhuone voisi olla isompi.

Katsomme Millan kanssa paljon elokuvia ja vaikka toistaiseksi voimmekin käyttää toista makuuhuonetta elokuvien katseluun, niin joskus mahdolliset lapset kuitenkin vievät kyseisen huoneen, jolloin tarvitsemme uuden paikan videotykille. Ainoa paikka, jossa silloin saa katsoa rauhassa elokuvia on makuuhuone, joten videotykille ja kankaalle pitäisi saada paikka myös makuuhuoneeseen. Martin sai siitä ajatuksen elokuvaparvelle, jota voisi katsella makuuhuoneen yläpuolisesta parvitilasta.

Jäämme odottamaan uusia piirustuksia.

-Samuli

Julkaistu

Ensimmäinen versio CLT-talon piirustuksista

Saimme ensimmäisen version piirustuksista. Olimme itse kaavailleet hyvin yksinkertaisia muotoja ja pakko myöntää, että hieman säikähdimme, kun katsoimme ensimmäistä piirustusta. Ymmärsimme kuitenkin, että tässä vaiheessa kyse on linjan hakemisesta. Arkkitehti haastaa meitä ja voimme tunnustella erilaisia ajatuksia. Piirustuksessa ei vielä ole edes kaikkia kylpyhuoneita, eikä muitakaan välttämättömiä tiloja, vaan kyseessä on enemmän hahmotelma yleisestä ilmeestä ja fiiliksestä.

Päällimmäinen ajatus meillä kuitenkin oli, että erilaisia tasoja on liikaa. On vaikea kuvitella tarkkaan miltä ratkaisu, erityisesti portaat, näyttäisivät käytännössä. Ei voi välttää ajatusta, että portaat tulisivat näyttämään silloilta eri tasojen välillä ja se tuntuu meistä turhan sekavalta (eikä sovi asumisfilosofiaamme!).

Ilmaisimme siis huolemme portaista ja tasoista, ja ehdotimme mm. että pohjakerros voisi olla yhdessä tasossa, ilman porrastusta. Mietimme myös voisiko keittiön ja sisäänkäynnin siirtää talon eteläpäätyyn. Toisaalta pidämme paljon talon muodosta – se saa jäädä kuten onkin!

-Samuli

Julkaistu

Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty – ja paskat

En ole aina ihan varma pidänkö sanonnoista. Yleensä minua ärsyttää sanontojen lopullinen sävy ja piittaamattomuus vaihtoehdoista. Sanonnat ovat ehdottomia. Sanonnoissa asia on aina jotenkin ja se siitä sitten. Hyvin suunniteltu on varmasti arvokasta, mutta ei se silti ole vielä puoliksi tehty. Toki se suunnittelu auttaa tekemistä tosi paljon, mutta ei mitään ole oikeasti tehty paitsi se suunnitelma. Kyse on tavallaan turhautumisesta, haluaisin jo tehdä.

Meillä oli ensimmäinen suunnittelupalaveri. Olimme lähettäneet arkkitehdillemme Martinille referenssikuvia taloista joista pidämme, selvittäneet minkälaisia tiloja ja huoneita haluaisimme taloomme – ja lisäksi kertoneet itsestämme ja puuhailustamme. Alun turhautumisesta ei kannata päätellä, että palaveri olisi mennyt huonosti, päinvastoin, Martinin esittelemät suunnitelmat ylittivät odotuksemme, vaikka olivatkin raakileita vielä. Tämän takia juuri valitsimme arkkitehdin. Vaikka kuvittelemme olevamme luovia ja melko kekseliäitä, niin silti saimme jo ensimmäisessä suunnitelmassa jotain uutta ja mielenkiintoista, mitä emme itse olleet ajatelleet.

Olimme nimittäin salaa sommitelleet huonejärjestyksiä, mutta ei kerrota sitä kenellekään, eihän? Koska emme tiedä rakentamisesta ja meitä huolestutti budjetti, niin suunnittelimme aika perinteisesti, eikä suunnitelmassamme ollut mitään kekseliästä, vain huoneita ripoteltuna kahteen kerrokseen. Tiesimme tämän itsekin ja kun koostimme materiaalia arkkitehdille niin tietoisesti pyrimme välttämään liikaa omien ajatustemme tuomista esille, jotta Martin voisi pohtia asiaa ilman liian rajoittavaa suunnitelmaa.

Kyse ei ole mistään mullistavasta, emmekä me mitään mullistavaa haluakaan, mutta silti pieni tasoilla leikittely, muotojen rikkominen ja yleinen fiilis tuntui sopivalta – ja sellaiselta, mitä emme varmaan itse ihan heti olisi tulleet ajatelleeksi. Lisäksi CLT-talossa budjettikaan ei kasva niin kauheasti pienistä muutoksista ja muodon rikkomisesta, kun monessa muussa rakennustavassa tuollainen voisi tuoda kustannuksia merkittävästi lisää. CLT-rakentamisessa materiaalin mahdollisuudet menevät hukkaan, jos ei yhtään leikittele.

Alustava suunnitelma miellytti meitä, mutta kaikki ei ole vielä selvää. Ensin pitää selvittää saammeko rakentaa siihen paikkaan mihin haluamme, kun kaavoituksessa on joku suoja-alue niillä paikkeilla, missä talon olisi paras olla – meidän mielestämme ainakin – ja onko talosta tulossa liian korkea, kun sillekin on joku raja. Paljon kyseltävää, että saadaan suunnitelmat etenemään. Minä vaan olen malttamaton ja haluaisin jo tehdä jotain – mutta siihen on vielä aikaa. Ensin selvitetään, sitten suunnitellaan ja sen jälkeen pitää saada vielä lupa tekemiselle. Toisaalta niinhän se menee meillä kotonakin.

-Samuli

Julkaistu

Arkkitehti vai legoinsinööri

Olen aina pitänyt legoista. Pidin monta vuotta taukoa, mutta muutama vuosi sitten palasin harrastukseni pariin. Olen keräilijä ja rakentelija. Rakentelija on parempi sana kuvaamaan minua kuin rakentaja. Minä rakentelen. Se on pienimuotoista, sellaista harrastelua. Legot ovat ehkä paras lelu mitä ikinä on keksitty. Mahdollisuudet ovat lähes rajattomia. Legoista toki voi rakentaa talon, kuten James May teki, mutta itse olin ajatellut, että koska osaan rakentaa ja suunnitella legorakennuksia, niin enköhän osaa myös suunnitella ja rakentaa talon. Eihän ero niin mittava ole?

Tällaisena legoinsinöörinä voisin toki suunnitella talon ja miettiä ratkaisuja hyvinkin paljon, mutta todennäköisesti tulisin lopulta tekemään liian paljon huonoja ratkaisuja. Vähän voi, ja kannattaakin, tehdä huonoja ratkaisuja – täydellisiä ihmisiä kuitenkin vihataan enemmän – mutta kun rakennetaan omaa kotia, niin on ehkä järkevämpää pyytää jonkun sellaisen apua, joka on ammattilainen. Tosin nyt en saa koskaan tietää kuinka hyvin olisimme itse suoriutuneet tehtävästä, mutta toisaalta jo tähän mennessä, olen ollut erittäin tyytyväinen, kun päätimme ottaa avuksemme arkkitehdin.

Tapasimme Martinin (Martin Lukasczyk, Arkkitehti SAFA, ORTRAUM Oy) ensimmäisen kerran hänen työmaallaan. Hän oli parhaillaan rakentamassa omaa CLT-kotiaan ja kutsui meidät vierailulle luokseen. Oli pimeä syysilta, kun saavuimme hänen työmaalleen. Talo oli tumma ja emme kauheasti erottaneet muotoja ulkoa, mutta kun astuimme sisään, niin keskeneräisenäkin talo teki meihin heti vaikutuksen ja tiesimme, että olimme oikeassa paikassa – ja oikean henkilön luona.

Talon rakentamisessa monessa asiassa kyse on tunteesta, jos ei ole ammattilainen. Päätökset tekee sen mukaan, mikä tuntuu parhaalta – toki ennen päätöstä yrittää selvittää asioita, mutta lopulta selvitystyö joko vahvistaa tai heikentää tunnetta, jonka mukaan lopullinen päätös tehdään. Sama asia pätee myös arkkitehdin valintaan. Olisimme voineet käyttää tuhottomasti aikaa etsimällä useita arkkitehtejä ja tutustumalla heidän referensseihinsä, mutta onneksi siihen ei ollut tarvetta. Heti ensimmäisestä tapaamisesta lähtien meistä tuntui siltä, että Martin oli meille oikea valinta.

-Samuli