Julkaistu

Puunkaato

Kaadoimme tontilta talon tiellä olevia puita isäni kanssa. Isäni on kaatanut puita koko ikänsä, minulle tämä taisi olla ensimmäinen kerta, jos pieniä puita ei lasketa mukaan. Tosin en minä nytkään kuin vähän tökännyt, mutta ehkäpä seuraavalla kerralla sitten enemmän. Muutama puu pitää vielä kaataa, mutta pääasiassa kaikki talon tiellä olevat puut on nyt kaadettu. Juuri kun olimme saaneet tulevan talon paikan raivattua risuista, niin taas tuli siivottavaa. Tosin ihan mukava niin, sillä edelleen odottelemme, joten pitää kehittää jotain puuhaa.

Oksat saimme jo siivottua ja seuraavaksi pääsenkin sitten hakkaamaan halkoja. Halkojen hakkaaminen lienee perisuomalaisen miehen toiveiden täyttymys – siinä saa kokea olevansa mies ja vielä jollain tavalla tärkeä mies. Tosin en aina tiedä luenko itseäni perisuomalaiseksi mieheksi, mutta pakko myöntää, että jonkinlaista tyydytystä halkojen hakkaamisesta sai ja jotenkin pystyi kuvittelemaan järjestävänsä perheelleen lämpöä tulevaa talvea varten. Talvi nimittäin on tulossa. Vaikka todellisuudessa saan enemmän lämpöä aikaan istumalla tietokoneen ääressä päivätyössäni ja ansaitsemalla euroja, joilla maksaa laskut. Mutta saan minä siinä halkoja hakatessa kuvitella olevani tärkeässä hommassa ja tekemällä sitä enemmän muita kuin itseäni varten – vaikka todellisuus olisikin toinen.

-Samuli

Julkaistu

Mustikoita

Olemme viettäneet kesälomaa ja samalla odotelleet kaikkien suunnitelmien valmistumista. Sen takia täällä blogissakin on ollut hiljaista. Välillä tuntuu, että koko ajan joku kiusallaan keksii jotain uusia suunnitelmia. Tässä välissä, koska olemme malttamattomia ja haluamme tehdä jotain, päätimme kerätä tontilta mustikat talteen ennen kuin kaikki myllätään.

Aika nopsasti saimme yhden ämpärillisen täyteen ja siihen olikin pakko lopettaa, koska pakastimeen ei mahdu enempää. Millan äiti kävi myös poimimassa yhden ämpärillisen ja veikkaisin että kyllä sieltä vielä lisääkin saisi. Tavallaan hienoa, että omalta maalta saa mustikkaa noinkin runsaasti. Tosin onhan tuosta se 25 000 euroa maksettu, joten ehkä sillä sietääkin pari ämpärillistä mustikkaa saada.

– Samuli

Julkaistu

Risuhommia

Vaikka monet ovat sanoneet, että säät eivät ole olleet suosiollisia, niin minusta on ollut ihan riittävän aurinkoista ja lämmintä. Ja jos aurinko ei paista, niin eipähän tarvitse laittaa verhoja kiinni. Näytöt ja liian kirkas auringonpaiste eivät sovi yhteen. Lisäksi en oikein osaa huvikseni mennä ulos. Minusta on siis kyllä mukava mennä ulos, mutta sitten pitää mennä lenkille tai tekemään jotain hyödyllistä. En oikein osaa vain hengailla. Aurinkoinen kesäpäivä ei välttämättä saa siis minua hihkumaan riemuissani – mutta ei siitä haittaakaan ole, jos on jotain mukavaa puuhaa ulkona. Ja nyt viime aikoina on ollut. Olemme tehneet risuhommia.

Tiedän, että risuhommat voisi hoitaa koneella ja se kävisi nopeasti – ja melko vaivattomastikin. Eikä varmaan edes maksaisi kauheasti. Mutta kun meistä on ollut mukana puuhailla, kävellä tontilla edestakaisin ja raahata risuja yhteen kasaan. Tavallaan voi kuvitella, että rakennusprojekti etenee, kun ympäriinsä jääneet risukasat hiljalleen häviävät ja tontti näyttää siistiltä. Toki kohta kaikki myllätään uudestaan, mutta ehkäpä raahailemme risuja enemmän itseämme kuin rakennusprojektia varten.

Kun on koko kevään suunnitellut ja oikeastaan mitään ei vieläkään tapahdu, vaikka kesä on jo pitkälle, niin pitää saada jotain konkreettista puuhaa kaiken suunnittelun tilalle. Toki risujen raahaaminen on mukavaa vaihtelua myös päivätyöhön eli päätteen ääressä istumiseen. Illalla tulee lisäksi hyvin uni, joten mahdollisesti turha risujen raahaaminen on jollain tavalla perusteltua.


musiikki: Keiken soku by Rolemusic / freemusicarchive.org (CC BY)

Julkaistu

Saimme luvan

Saimme lupahakemuksen täytettyä kaikkine pakollisine kohtineen viime perjantaina ja laitoimme hakemuksen vireille. Tänään aamulla lupa hyväksyttiin. Muutama muutoskuva tarvitaan vielä, mutta voimme kuitenkin aloittaa työt tontilla. Melkoisessa kiireessä tämä tehtiin ja siihen nähden meni melko hyvin. Edelleen pakko kyllä ylistää Pyhtään kuntaa joustavuudesta ja tehokkuudesta. Rakennustarkastajan piti olla jo lomalla, mutta keskiviikkona vielä viestitteli meille ja kertoi, että kyllä tämä tästä järjestyy, kun itse olin vähän huolissani.

Digitaalinen lupahakemuksen käsittely on kyllä uskomattoman kätevää. Kaikki osapuolet pääsevät samaan projektiin, voivat lisätä tiedostoja ja sitten lopulta rakennustarkastaja hyväksyy luvan. Tosin sitä ennen tarvitaan lausunnot paloviranomaiselta ja vesilaitokselta – ja aika monen muunkin ihmisen työpanos. Noin kymmenkunta ihmistä on mukana tuolla lupaprojektissa joko tuottamassa sisältöä tai hyväksymässä sitä tai osa tekee vähän molempia. En usko, että tämä olisi onnistunut ilman Lupapiste-sovellusta. Ohjelmistokehittäjänä ilahduin myös siitä, että sovelluksen lähdekoodi oli julkisesti jaossa.

Nyt meillä kuitenkin on lupa aloittaa. Pientä täydennystä toki vaaditaan, mutta ei suuria muutoksia enää. Tämä on kai taas sellainen vaihe rakennusprojektissa, kun kaikki tuntuu hieman todellisemmalta. Toisaalta kun olimme siivoilemassa risukasoja tontilla, niin sekin tuntui todelliselta. Mutta nyt tämä on virallista. Risujen siivoaminen oli epävirallista.

Entäs sitten seuraavaksi? Nyt kun pääpiirustus on valmis, niin seuraavaksi käydään sähkö- ja lvi-suunnittelijoiden kanssa läpi miten mikäkin piuha ja putki viedään. Tämän jälkeen arkkitehti täydentää piirustukset ja tekee niistä 3D-mallit – minkä jälkeen päästään tilaamaan CLT-elementit tehtaalta. Tällä välin tontilla tehdään pohjatöitä eli tiet ja perustukset kuntoon.

Julkaistu

CLT-talon piirustukset osa 4 – loppukiri

Olen aina ihmetellyt miksi rakennusprojekteissa kaikki viivästyy. En ihmettele enää. Kaikki vaan viivästyy. Tai no ei se kai aina niin mene, mutta mitä enemmän on ihmisiä tekemässä, niin sitä todennäköisemmin tulee jotain viivästyksiä. Reilu kaksi kuukautta sitten esittelimme edellisen version piirustuksista. Ajattelimme että olemme melkein maalissa, pari pientä muutosta ja voimme hakea rakennuslupaa. Muutokset tulivat, mutta aika vaan kuluu yllättävän nopeasti ja nyt olemme kesäkuun lopussa. Ja nyt on kiire! Rakennusprojekteissa on kai aina myös kiire.

Pyhtään kunnan rakennustarkastaja jää lomalle heinäkuun alussa eli toisin sanoen, jos haluamme rakennusluvan ja että homma etenisi heinäkuun aikana, niin meidän pitää saada paperit tarkastettavaksi huomenna. Onneksi rakennustarkastaja on tietoinen meidän projektista ja on muutenkin äärettömän avulias, niin hän lupasi tehdä parhaansa, että saisimme luvan näinkin nopeasti. En tiedä kuinka monessa paikassa tällainen on mahdollista.

Eilen kiirehdimme töistä Helsinkiin ja tapasimme arkkitehtimme Martinin. Kävimme viimeiset muokkaukset läpi ennen rakennusluvan hakemista. Katsoimme esimerkiksi ikkunoiden paikat kohdalleen ja löimme lukkoon autotallin pohjan.

Toki tässä on vielä monta tekijää, piirustusten viimeiset versiot pitäisi saada valmiiksi ja kaikki liitteet, naapureiden kuulemiset ja muut kasaan. Eli ei tässä ole ainakaan liikaa aikaa käytettäväksi. En osaa sanoa onko luvan saaminen mitenkään mahdollista, mutta katsotaan miten meidän käy. Olisi nimittäin kiva päästä aloittamaan työt tontilla. Vaikka pidän myös suunnittelusta, niin tekisi mieli jo tehdä jotain, esimerkiksi kaataa pari puuta tai jotain muuta sellaista.

Mutta ne piirustukset. Edelliseen versioon jos verrataan, niin alakerran pohjoispääty eli eteinen, kodinhoitohuone, keittiö ja sauna -linjasto on selkeytynyt. Ja sama linja on myös yläkerrassa – käytännössä yläkerrasta karsittiin yksi käytävä pois ja suurennettiin makuuhuone, vaatehuone ja kylpyhuone -kokonaisuutta hieman. Ei varmaan ihme, että graafikko ja ohjelmistosuunnittelija pitävät selkeistä ja toistuvista elementeistä, joten nykyinen malli miellyttää meitä huomattavasti enemmän kuin aikaisempi vähän epäselvempi ja hajanaisempi pohjapiirustus.

Muuten kaikki on edennyt aika pitkälti kommenttiemme mukaan eli keittiöstä on ovi poistettu, yläkertaan on lisätty parveke ja ullakolla on yhtenäinen varasto/työtila, jossa on myös tekninen tila. Rappujen paikka ullakolle siirrettiin toisten rappujen yläpuolelle, joten eivät vie muualta turhaan tilaa.

Saa nähdä mihin äärikiire meidät vie ja saammeko lupapaperit, toki digitaalisina versioina, lähetettyä ajoissa. Toivottavasti edes pari puuta pääsisi heinäkuussa kaatamaan!

– Samuli

Julkaistu

Millä perusteilla valitsimme tontin eli miten me päädyimme Pyhtäälle

Minun mielestäni omakotitalossa tärkeintä on sijainti. Talon voit kuitenkin melko vapaasti rakentaa sellaiseksi kuin haluat, toki siihenkin on sijainnin mukaan määrättyjä rajoituksia, mutta sijainti määrittää kuitenkin kaiken muun.

Meillä tärkeimmät kriteerit sijainnissa olivat:
– Oma rauha ja etäisyyttä naapuriin
– Luonto ja meri lähellä
– Kauppa ja muut palvelut kävelyetäisyydellä
– Ei liian kaukana suuremmista kaupungeista

Pyhtäällä tontit ovat suurehkoja. Meidän tontti on reilu 2000m2, joten halutessani voin olla alasti pihalla ja naapurit eivät häiriinny. Tai voivat häiriintyä, jos katselevat kiikareilla. En tarkoita, että kiikarit olisivat välttämättömät. Tai siis. No ehkä parempi, etten jatka aiheesta, mutta kuitenkin – tontti on tarpeeksi suuri, joten meillä on omaa rauhaa.

Lisäksi tontilta ei ole kaadettu kaikkia puita. Vaikka kyseessä on kunnan kaavoitusalue, jotka yleensä on hakattu aika paljaaksi, niin vanha kangasmetsä oli hyvässä kunnossa ja puita oli runsaasti. Meidän toiveemme on kuitenkin aina ollut asua metsässä ja nyt se toteutuu.

Asumme metsässä, joten luonto on lähellä. Merikin on melko lähellä, linnuntietä noin kilometri. Muutaman kilometrin päässä on Valkmusan luonnonpuisto, joten metsää, luontoa ja liikuntamahdollisuuksia riittää.

Vaikka asumme metsässä, niin kauppa, koulu, terveyskeskus ja kirjasto ovat kaikki kävelymatkan päässä. Vaikka meillä on auto, niin kaikkialle ei ole pakko mennä autolla.

Kotkaan ja töihin ajaa noin kymmenen minuuttia. Helsinkiin pääsee alle tunnissa. Pietariin noin kolmessa ja puolessa tunnissa. Eli olemme aika lähellä kaikkea. Ja jos emme halua ajella, niin meneehän tuossa noita bussejakin.

Hauska testi, millä voi selvittää mikä Pyhtään asuinalue sopisi juuri sinulle parhaiten: www.pyhtaa.fi/asuinaluetesti

Julkaistu

Auto

Me hankimme uuden auton tai no me hankimme vanhan auton.

Olen aina halunnut pakettiauton ja nyt kun tämä rakentaminen antoi siihen hyvän syyn, niin sain luvan hankkia sellaisen. Nyt pitäisi myydä vanha auto pois ja elellä seuraava vuosi pelkän pakettiauton kanssa. Kunhan talo valmistuu ja kuljetustarpeita ei ole enää niin paljoa, niin voi sitten palata taas henkilöautomaailmaan. Todennäköisesti seuraava auto on jonkinlainen pluginhybridi, kun ajelua tulee jatkossa enemmän ja noin 50 kilometrin range olisi mainio päivittäiseen ajeluun.

Mutta nyt meillä on mörkö. Auto ei maksanut juuri mitään, sillä on ajettu ihan tuhottomasti ja siinä on automaattivaihteet. Jos olet joskus lukenut Internetistä autoista, niin VW-groupin automaattivaihteita ei kauheasti hehkuteta. Etenkin kun auton vuosimalli on 1996, niin elellään koko ajan jännittävästi.

Oliko auton hankkiminen järkevää rakentamisen kannalta? Se on hyvä kysymys, johon en osaa vastata, mutta minusta tuntuu hyvältä. Eikös se ole auton hankkimisessa tärkeintä, että on hyvä fiilis?

Julkaistu

CLT-talon sähkösuunnitelmat

Koska meille tulee jäämään paljon CLT-pintaa näkyviin, niin on ennalta suunniteltava aika tarkasti miten ja missä sähköt kulkevat. Tämän takia sähkösuunnittelijan rooli on tärkeä, sillä kaikki sähköjen viennit pitäisi olla selvillä, sillä vientien tekeminen jälkikäteen on melkoisen hankalaa.

CLT-elementteihin siis tehdään CLT-tehtaalla tarvittavat läpiviennit sähkölle. Elementit ovat täyttä puuta ja meillekään ei älyttömästi tule jäämään mitään laskettuja kattoja tai rakenteita, joissa piuhoja voisi kuljettaa jälkikäteen. Tämän takia olen itse etenkin valokytkimissä mieltynyt ajatukseen langattomuudesta – saan kytkimet minne haluan ja voin helposti vaihtaa niiden paikkaan.

Valoille pitää kuitenkin viedä sähköt, sillä langaton sähkö on vielä vähän ongelmallista, ja pisto- ja verkkorasiat vaativat myös omat reittinsä. Vaikka pidän langattomuudesta, niin haluan kuitenkin mahdollisimman moneen paikkaan RJ45-rasiat, koska verkko on tärkeä ja ethernet-verkko voi käyttää moneen tarkoitukseen, esimerkiksi videon ja äänen siirtoon.

Kunhan saamme suunnittelijalta piirustukset, niin esittelemme minkälaisiin ratkaisuihin olemme päätyneet. Tässä vaiheessa pitäisi jo valita minkälaiseen valojen ohjaukseen päädytään eli mitä älykotijärjestelmää tulemme käyttämään.

Julkaistu

Omakotitalon kotiautomaatio eli älykotimahdollisuudet

Älykotikenttä on kaiken kaikkiaan tällä hetkellä hieman sekaisin. Enkä itsekään ole ihan varma termistöstä. Puhutaanko älykodeista vai kotiautomaatiosta vai mistä pitäisi puhua? Vai pitäisikö vaan olla hiljaa? Kuitenkin pääasiallinen ajatus lienee, että kodin sähkölaitteita voidaan ohjata keskitetysti ja automaattisesti eli luoda jotain automatiikkaa ja älyä ohjaukseen. Yritän käydä läpi erilaisia mahdollisuuksia, mitä kotiautomaatio voi tarjota tällä hetkellä ja mitä hyötyä älykodista voi olla – ja voiko älykodista olla myös haittaa.

Haluan tehdä taas todella karkean jaon älykodin hyödyistä:

1) Älykoti helpottaa elämää
2) Älykoti säästää resursseja
3) Älykoti suojelee

Toki nämä liittyvät pitkälti myös toisiinsa, mutta on helpompi käsitellä aihetta tällaisen karkean ja osittain keinotekoisen jaottelun avulla.

Älykoti helpottaa elämää

Ehkä on helpoin aloittaa ilmeisimmästä älykodin toiminnallisuudesta eli valaistuksesta. Perinteisesti valaistusta ohjataan kytkimistä. Eli kun tulet huoneeseen, niin valokytkimestä painamalla syttyy kyseiseen kytkimeen yhdistetty valo. Kytkin ja valo on perinteisesti yhdistetty fyysisesti toisiinsa ja kun sekä kytkin että valaisin on rakennusvaiheessa/remontin yhteydessä asennettu, niiden paikkojen vaihtaminen on hankalaa. Toisaalta harvemmin paikkoja tarvitseekaan vaihtaa, jos paikat on suunniteltu hyvin. Mutta kuitenkin kytkimen ja valaisimen välillä on fyysinen yhteys. Älyvalaisimissa fyysinen yhteys ei ole pakollinen ja monet kytkimet ovat langattomia – ja täysin ohjelmoitavissa. Perinteisellä kytkimellä syyttyy juuri se valo, johon se on kytketty, ohjelmoitavalla kytkimellä voit päättää mitkä valot syttyvät.

Esimerkiksi olen toteuttanut lähes kaikki meidän kerrostaloasunnon valot Philipsin Hue valaisimilla, jotka eivät ole vaatineet minulta mitään sähkökytkentöjä, vaan olen yhdistänyt Philipsin Hue Bridgen modeemiin ja sitten korvannut olemassa olevat lamput Philipsin hue lampuilla ja asentanut muutaman ledinauhan. Eli älyvalaistus on mahdollista toteuttaa jälkiasennuksena, eikä se vaadi mitään sähkötöitä. Sitten meillä on asennettuna muutama langaton kytkin. Langattomiin kytkimiin olen ohjelmoinut erilaisia teemoja. Periaatteessa voin sammuttaa kaikki kodin älyvalaisimet oven vieressä olevasta kytkimestä. Tosin tähän on myös toinen vaihtoehto.

Älyvaloja voidaan ohjata siis kytkimistä, samalla tavalla kuin perinteisiäkin valoja, mikä tosiaan ei tunnu vielä kovin suurelta uudistukselta ja helpotukselta, mutta älyvaloja voidaan ohjata myös muutenkin kuin vain kytkimistä. Esimerkiksi kun tulemme kotiin, niin eteisen valot syttyvät automaattisesti. Periaatteessa eteisen valojen sytyttämiseen automaattisesti olisi kaksi vaihtoehtoa: joko järjestelmä havaitsee puhelimeni ja että olen tullut kotiin tai sitten valaistus voisi havaita myös liikkeen eli kun ovi aukeaa, niin valot syttyvät.

Tosin täydellä teholla syttyvät valot kirkkaana kesäpäivänä olisivat tuhlausta tai jos lähdet yöllä vessaan ja valot syttyvät kirkkaina, niin ei sekään ole kovin mukavaa. Onneksi valoihin voidaan luoda myös ajan mukaan määritettyjä teemoja. Esimerkiksi on mahdollista säätää, että yöllä valot syttyvät liikkeestä vain 10% teholla, joten et sokaistu matkalla vessaan. Tai jos on päivä, niin valot eivät syty ollenkaan – tai itse asiassa teoriassa on jopa mahdollista säätää valoja sään mukaan eli jos on aurinkoista, niin valot eivät syty, mutta pilvisellä säällä syttyvät. Pelkkä langaton kytkin ei tee valaistuksesta vielä älykästä, se tekee ehkä ohjauksesta vähän joustavampaa, mutta sitten kun valot ovat osittain automaattisia ja ne on ohjelmoitu käyttäjän tarpeisiin, voidaan jo puhua jonkinlaisesta älykkäästä valaistuksesta.

Miten muuten elämää voi helpottaa kotiautomaation avulla?

Mahdollisuuksia on paljon, mutta helpointa varmaan kertoa esimerkkejä. Kuten jo äsken mainitsin, niin valoille voidaan luoda teemoja. On mahdollista luoda teema esimerkiksi elokuvien katsomiselle. Toiminnallisuuteen voidaan lisätä myös muita laitteita. Käytännössä yhtä nappia painamalla televisio/videotykki, vahvistin ja muut laitteet menevät päälle, valkokangas laskeutuu katosta, verhot menevät kiinni ja valot sammuvat. Tämä kaikki on mahdollista jo nyt ja melko helposti.

En sitten tiedä, onko älykoti tarkoitettu laiskoille ihmisille? Se on kyllä ihan mahdollista. Tosin omaan ideologiaani tietty laiskuus sopii hyvin, koska haluan käyttää aikani niihin asioihin mistä pidän ja toisaalta olen melko kiireinen eli jos säästän 5 minuuttia, kun ryhdyn katsomaan elokuvaa ja katson vaikka kolme elokuvaa viikossa, niin vuodessa olen säästänyt yli kymmenen tuntia. No, en tiedä onko se merkittävää, mutta jos vastaavia säästöjä kertyy myös muualta, niin ehkä tuo säästetty aika hiljalleen muuttuu merkittäväksi.

Älykoti helpottaa siis elämää automatisoimalla kodin valaisimia ja laitteita.

Älykoti säästää resursseja

Tietenkin, jos valot on automatisoitu, niin ne eivät jää niin helposti vahingossa päälle eli säästyy sähköä. Samalla tavalla on mahdollista myös sulkea automaattisesti kaikki sähkölaitteet, kuten tv:t, vahvistimet, kahvinkeittimet, joten kun et ole kotona, eivät laitteesi ja pistorasiasi ole päällä – tai ainakaan ne, joiden et halua olevan päällä. Tällöin säästät sähköä ja toisaalta pienennät tulipaloriskiä.

Tosin suurempia säästöjä syntynee lämmityksestä ja ilmanvaihdosta. Samalla tavalla kuin valaisimet sammuvat lähtiessäsi kotoa, niin lämpöä voidaan laskea alemmas. Ja lisäksi voit seurata pörssisähkön hintaa ja lämmittää lämminvesivaraajan tai ladata sähköauton silloin kun sähkö on edullisinta. Voit vähentää kulutusta merkittävästi silloin, kun et ole paikalla ja lisäksi voit optimoida kulutuspiikit niihin aikoihin, jolloin sähkö on edullisinta. Kaikki tämä on mahdollista jo nyt automatisoida ja vuoden aikana kertyneet säästöt ovat jo selkeitä euroja, eivätkä pelkkää aikaa.

Lisäksi voit kytkeä lomareissun ajaksi viileämmäksi asetetun lämmön taas normaaliksi kotimatkalla, koska järjestelmää on mahdollista ohjata etänä.

Resurssien säästämiseen ja optimointiin liittyy myös tilastot. Voit kerätä tilastoja kuinka paljon huoneissa on vietetty aikaa, minkälainen sisäilman laatu on nukkuessa tai kun on enemmän vieraita ja niin edelleen. Mahdollisuuksia on paljon.

Älykoti suojelee

Älykoti voi suojella sinua monella tavalla. Ensimmäiseksi tietenkin tulee mieleen perinteiset varashälyttimet eli jos joku murtautuu sisään, niin siitä tulee ilmoitus joko sinulle tai jonnekin turvayhtiöön. Lisäksi voit asentaa valvontakameroita, joita voit seurata etänä puhelimestasi – saat heti ilmoituksen, kun järjestelmä havaitsee liikettä ja voit katsoa livenä mistä on kyse.

Älykoti voi suojella myös kosteusvahingoilta. Langattoman kosteusensorin saa asennettua melkein minne vaan ja heti kun sensori havaitsee kosteutta, saat siitä ilmoituksen ja voit säästää merkittäviä korjauskustannuksia.

On myös mahdollista yhdistää palohälytys ja valaistus. Eli jos yöllä palovaroitin ilmoittaa savusta, niin valot voivat syttyvät automaattisesti, jolloin ei tarvitse panikoida pimeässä.

Älykodin humpuukit ja vaarat

Jottei tämä menisi pelkäksi hehkuttamiseksi, niin on kotiautomaatiossa silti vielä huonojakin ja vähän turhia puolia, ainakin omasta mielestäni.

Esimerkiksi olen aina pitänyt ääniohjausta äärettömän hankalana. Ääniohjausta markkinoidaan paljon ja sitä pusketaan monesta paikasta ja tietyissä asioissa ääniohjaus tai äänellä toimiva käyttöliittymä voi olla ihan näppärä. Esimerkiksi jos haluat selvittää jonkun asian, etkä jaksa kirjoittaa kysymystä hakukoneeseen, niin voit kysyä ja saada vastauksen. Se voi olla kätevää, tosin itse silti mieluummin kirjoittaisin sen – toki aina kädet eivät ole vapaana. Mutta esimeriksi valojen päälle laittaminen ääniohjauksella tuntuu typerältä. Mieluummin valot syttyvät pyytämättä ja jos pitää käskyttää valoja, niin napin painaminen on nopeampaa ja selkeämpää kuin äänikomento.

Kun herään aamulla, niin en puhu edes vaimon kanssa, joten tuskin haluan puhua valoillekaan. Nappeja voin painella. Tai parhaimmassa tapauksessa kaikki tapahtuu automaattisesti minun toiveideni mukaan. En ole ihan varma tunnistavatko laitteet jo ihmisiä eli voivatko toiminnot olla henkilökohtaisia. On se ainakin teknisesti mahdollista, mutta löytyykö tuota kuluttajalaitteista?

Toki kaikessa on myös riskinsä. Entä jos joku kaappaa meidän valot tai lämmityslaitteet? Se on mahdollista ja en osaa sanoa kuinka hyvin suojattuja kaikki laitteet ovat – kuinka helposti langattomille laitteille voidaan antaa käskyjä ulkopuolisilla laitteilla, jotka vaan esittävät tuttuja. Ja kun nykyään on myös älylukkoja, niin onhan se vähän huolestuttavaa, jos joku voisi ohjelmiston haavoittuvuutta hyödyntämällä tulla meille sisälle. Toki varkaat pääsevät sisälle oli lukko millainen tahansa. Mutta on se silti riski.

Joka tapauksessa itse haluan toteuttaa meille elämään helpottavia valaistus- ja sähkölaiteratkaisuja, valvoa kodin turvallisuutta ja säästää sähköä ja resursseja mahdollisuuksien mukaan, mutta minulla ei ole tarvetta nähdä etänä mitä jääkaapissa on tai jutella valaisimille.

– Samuli

Julkaistu

Suunnittelua kuplassa

Talon rakentaminen on suunnittelua. Suunnittelussa lähdetään yleensä liikkeelle jonkinlaisista haluista. Ja sitten ne halut taas ovat usein elämäntilanteen synnyttämiä. Tämä tekee talon suunnittelun haastavaksi, koska meillä on tarkoitus rakentaa talo ainakin seuraavaksi 25 vuodeksi ja siinä 25 vuoden aikana tulee olemaan monta eri vaihetta, jotka pitäisi huomioida.

Olen seuraillut paljon talon rakentajia tuttavapiirissä ja lukenut blogeja netissä ja huomannut, että valtaosa on lapsiperheitä. Luultavasti lapset tuovat mukanaan tarpeen lisätilalle ja oman talon rakentaminen tulee ajankohtaiseksi. Ja kun taloa suunnitellaan, niin suunnittelu pohjautuu pitkälti lapsikeskeisen elämän haluihin ja tarpeisiin.

Meillä on tavallaan hyvä ja huono tilanne, kun lapsia ei ole. Olemme aina suunnitelleet asiamme melko pitkälle etukäteen. Esimerkiksi kun olimme seurustelleet noin vuoden, niin olimme jo suunnitelleet kihloihin menemisen, häät ja oman kodin rakentamisen – ja lapset sitten sen jälkeen. Siitä on nyt kuusi vuotta. Olemme koko ajan ajatelleet, että on helpompi rakentaa, kun ei ole vielä lapsia pyörimässä jaloissa. Mutta onko se virhe?

Elämme nyt lapsettomassa kuplassa ja meidän halumme eivät pohjaudu lapsiarjen haluihin, vaan kahden nuoren, hieman nörtähtävän, aikuisen haluihin. Meidän 25-vuotissuunnitelmaan kuitenkin kuuluu lapset, joten olemme pyrkineet huomioimaan lapsia myös talon suunnittelussa, mutta jo nyt – hyvien blogi- ja Facebook-kommenttien kautta – olemme huomanneet, että ehkemme ole ajatelleet ihan kaikkea.

Toisaalta jatkuuko se lapsiarki kuinka kauan ja tuleeko se muuttumaan? Etenkin monilla rakentajilla on pikkulapsia, jolloin kaikenlaisen puhdistamisen pitää olla kätevää ja helppoa. Elämään pikkulasten kanssa kuuluu paljon puhdistamista, niin olen ymmärtänyt. Puhdistetaan vaatteita, pyllyjä ja no oikeastaan kaikkea mahdollista. Tällaisessa puhdistustarpeessa halu saada puhdistamisesta helppoa ja vaivatonta on äärettömän suuri. Mutta entä kun lapset ovat vähän vanhempia, tarvitaanko silloin vaivattomia puhdistustiloja yhtä paljon? Luultavasti ei. Tilanne muuttuu ja elää. Muuttuvatko vaivattomat puhdistustilat turhiksi?

Tällä hetkellä meillä ei ole lapsia, mutta yritämme kuvitella elämäämme lapsiperheenä – mutta yritämme samalla kuvitella elämäämme myös sitäkin kauemmas. Ainakin toivon, että jos meille joskus tulee lapsia, niin lopulta lapset muuttavat myös pois kotoa. Silloin olemme toki paljon vanhempia, mutta taas kahdestaan – minkälaista elämämme silloin on, minkälaisia haluja meillä on silloista kotiamme ajatellen? 25 vuoden päästä olen 58-vuotias. Mitä minä silloin haluan?

Kannattaako edes ajatelle niin pitkälle? Jotenkin toivoisin että kannattaa. Vaikka asiat tuskin menevät juuri niin kuin olen suunnitellut, niin miettimällä ja suunnittelemalla etukäteen voin ainakin jonkin verran vaikuttaa tulevaisuuteen ja varautua erilaisiin tilanteisiin. 25 vuoden päästä maailma tulee olemaan erilainen kuin nyt ja on paljon asioita, joihin en voi oikeasti vaikuttaa, mutta ainakin olen yrittänyt ja varmasti tehnyt suunnitelmissani virheitä, mutta samalla luultavasti oppinut jotain.

Meidän kuplassamme, vaikka huomioimme lapset, niin teemme ehkä vähän hölmöjä ratkaisuja, koska rakennamme taloa kuitenkin pääasiassa omaksi iloksemme, emme vielä ajattele lapsiamme, emmekä vanhoja niveliämme, vaan tätä hetkeä ja mikä juuri nyt tuntuu parhaalta, mutta silti jollain tapaa huomioisi tulevat vuodet. Voi olla että suunnitelmamme ei toimi ja viiden vuoden päästä etsimme uutta kotia, mutta toivotaan ettemme tee liikaa hölmöyksiä.

-Samuli