Meillä oli pari toivetta, kun ryhdyimme suunnittelemaan kotiamme. Yksi tärkeimmistä oli, että haluamme vinon CLT-katon. En muista kummalta toive tuli. Muistan kuitenkin kuvan, jossa on ikkuna, vino CLT-katto ja joku hylly. Se näytti miellyttävältä. Halusin että meillä joku paikka näyttäisi samalta.
Esitimme siis arkkitehdille toiveen, että sisäkatto olisi CLT:tä ja vino. No eihän siinä suoranaisesti ollut mitään ongelmaa CLT-rungon kannalta. Suunnitelmaan oli helppo laittaa katto paikalleen, eikä sen asennuskaan älyttömästi aikaa vienyt, mutta kaikki mitä tuli sen vinon CLT-kattorungon päälle olikin sitten vähän työläämpää.
Talolla on korkeutta tarpeeksi ja katto on melko jyrkkä, joten työskentelyolosuhteet eivät ole helpoimmat. Sinne sitten asennettiin noin 400 milliä korkeat palkit, joiden päälle tuulensuojalevy, toiset 145 mm korkeat palkit ja kattovaneri. Monta kerrosta, paljon tavaraa ja asennattavaa. Piti taas kerran tilata nosturi tontille.
Tällä kertaa pääsin itsekin hommiin. Katolla oli kaksi asentajaa, jotka laittoivat isot palkit aina suoraan kiinni, kun nosturi nosti ne ylös. Minun tehtäväni oli kiinnittää seuraava palkki. Homma sujui aika nopeasti ja parissa tunnissa palkit oli asennettu. Nostimme samalla tuulensuojalevyt, vanerit ja nuo toiset 145 mm leveät koolauspuut ylös telineille, jotta asentajat voivat laittaa ne paikoilleen.
Ajattelin, että no tämähän meni nopeasti, eiköhän loputkin työvaiheet mene yhtä joutuisasti. Kaikkineen siinä taisi mennä vielä viikko ennen kuin katon rakenne oli valmis. Katon muoto oli hankala ja työskentely tapahtui korkealla, joten kaikki tekeminen oli melko hidasta. Mutta runko saatiin kuitenkin kasaan ja sen jälkeen puhallusvillaa valmistettuihin koteloihin ja katon eristeet olikin kunnossa.
Ja katto oli myös periaatteessa vesitiivis, kun sinne oli asennettu kevyt huopa. Huopa pitää kyllä vettä, mutta ennen lumia pitää saada oikea katto. Kerran huopa rullautui harjalle kovan tuulen aikana. Silloin jouduin hakemaan valjaat ja kiipeämään itsekin katolle. Jukka auttoi telineiltä.
Vähän jännitti.
-Samuli