Julkaistu

Asumisen filosofia

Asuminen on elämistä. Asumista ja asumisen filosofiaa ei voi käsitellä käsittelemättä ensin elämistä – ja elämisen filosofiaa.

Haluaisin löytää yhden ainoan sanan, jolla kuvata elämäämme. En ole keksinyt vielä sopivaa. Tehokas on aika lähellä, mutta antaa väärän kuvan, sillä emme me ole aina tehokkaita – tai olemme, jos voi olla tehokas myös laiskottelussa ja miksei voisi. Lainasanoista ”optimoitu” olisi varmaan aika hyvä. Olemme optimoineet elämäämme. Olemme tehostaneet elämäämme. Kyse on aika pitkältä siitä, että olemme pyrkineet minimoimaan sellaiset asiat, joista emme pidä, jotta meille jäisi enemmän aikaa sellaisiin asioihin, joista pidämme. Minimoiminen, optimoiminen ja tehostaminen jakautuvat kahteen ajalliseen jaksoon eli tähän hetkeen ja tulevaisuuteen.

Tässä hetkessä olemme pyrkineet muokkaamaan kulutus- ja ajankäyttötottumuksiamme. Pari vuotta sitten kävimme kaupassa miten sattui, ostelimme vaatteita ja kaikkea muutakin, vaikkei välttämättä ollut erityistä tarvetta. Luultavasti elimme melko tavallista nuoren työssäkäyvän aikuisen elämää.

Meistä kumpikaan ei pitänyt ruokakaupoissa käymisestä, joten ensimmäinen askel oli vähentää kauppareissuja. Ryhdyimme käymään kaupassa kerran viikossa ja mietimme koko viikon ruokalistan aina valmiiksi. Seuraava askel oli ruoan tilaaminen kotiin, johon ryhdyimme heti, kun se oli asuinpaikkakunnallamme mahdollista. Tällä hetkellä mietimme kahden viikon ruoat valmiiksi ja tilaamme ne kotiin kuljetettuna – käymme tosin hakemassa salaatteja ja hedelmiä lähikaupasta täydennyksenä, koska ne eivät välttämättä kestä kovin hyvin kahta viikkoa. Olemme optimoineet päivittäistavaroiden hankinnan, meillä ei mene aikaa kaupassa, emme tee heräteostoksia ja olemme luultavasti pienentäneet päivittäistavaran/ruoan kustannuksia jopa puolella.

Aikaisemmin kävin melkein joka päivä työpäivän aikana ulkona syömässä. Tällä hetkellä syön eväitä tai Huelia. Työpäivän lounaan hinta on nykyään alle kaksi euroa eli minulle jää joka työpäivä noin 6 euroa enemmän eli kuukaudessa noin 130 euroa, mikä tarkoittaa 10 vuodessa reilua 20 000 euroa korkoineen.

Lisäksi olemme nykyään tarkkoja ostoksistamme muutenkin. Milla vietti vuoden ostamatta vaatteita, mikä varmasti osaltaan vaikutti kulutuskäyttäytymiseemme. Vaikken itse ole koskaan ollut mikään erityinen vaateshoppailija, niin saatoin silti joskus hetken mielijohteesta ostaa farkut tai hupparin tai jotain, etenkin jos oli joku alennusmyynti, enkä sitten välttämättä käyttänyt vaatteita kertaakaan. Ja vielä enemmän hankin kaikenlaisia laitteita, olin sellainen gadgetnörtti. Olemme parin vuoden aikana hankkiutuneet turhasta eroon, mikä vaikuttaa paljon asumiseemme, sillä emme tarvitse säilytystilaa yhtä paljon kuin ennen. Tehostamme asumistamme.

Emme myöskään pidä siivoamisesta, mutta toistaiseksi nykyisessä kodissamme emme ole kauheasti voineet vaikuttaa vielä siihen, mutta tulevassa kodissamme se tulee olemaan yksi oleellinen osa suunnittelua. CLT-talon mahdollinen listattomuus ja yksinkertaisuus helpottaa siivoamista aika paljon. Lisäksi pyrimme hankkimaan sellaisia huonekaluja, jotka eivät haittaa imurointia. Emme pidä siivoamisesta, joten haluamme tehdä siitä mahdollisimman helppoa. Meidän on kuitenkin pakko siivota, koska emme pidä siivottomuudesta. Joka tapauksessa olemme pyrkineet minimoimaan kaiken sellaisen, mistä emme pidä, jotta meille jäisi enemmän aikaa ja varaa niihin asioihin, joista pidämme.

Entä se tulevaisuus? Tulevaisuus on meille tärkeä ja ajattelemme tulevaisuuttamme noin 10-15 vuotta eteenpäin. Tavoitteemme on olla taloudellisesti riippumattomia. Koska olemme optimoineet kulutuksemme, niin meillä jää merkittävä osa tuloistamme käyttämättä ja tuon osan olemme nyt reilun vuoden ajan sijoittaneet passiivisiin indeksirahastoihin. Rahastoista ja sijoittamisesta en ryhdy nyt tässä kirjoittamaan, mutta aiheista löytyy paljon erittäin hyviä blogeja. Tällä hetkellä normaaleilla kahden hengen tuloilla säästämme niin paljon, että olemme 10-15 vuoden päästä taloudellisesti riippumattomia. Ja tämän on mahdollistanut muutamien hyvin yksinkertaisten kulutustottomusten muutos – eli kuka tahansa voisi tehdä saman.

Aikaväli 10-15 vuotta on suurehko, mutta siinä on huomioitu jonkinlainen heittely tulotasossa ja rahan tarpeessa. Esimerkiksi nyt tämän vuoden aikana emme laita säästöön rahaa yhtä paljon kuin normaalisti, vaan säästämme rakentamista varten, jotta saamme juuri sellaisen talon kuin haluamme. Talon rakentaminen on tyhmää. Rakentaminen maksaa paljon ja siltä osin pienentää summaa, jonka saamme kerran kuussa säästöön, mutta toisaalta kyse on tasapainon lyötämisessä – karsimme niistä asioista, jotka eivät ole meille tärkeitä, jotta voimme panostaa sellaisiin asioihin, joilla on merkitystä. Oma talo on meille tärkeä, se tuo meille iloa.

Talon suunnittelussa olemme lähteneet tehokkaista neliöistä. Toki neliöitä on näin alkuun liikaa meille kahdelle, mutta on hyvinkin mahdollista, että perheemme koko kasvaa tulevaisuudessa, joten olemme ottaneet sen huomioon suunnittelussa. Tällä hetkellä olemme suunnitelleet noin 120 m2 taloa kahteen kerrokseen. Kaksi kerrosta sotii taas ehkä vähän tehostamista vastaan, mutta toisaalta se on ainakin meidän kuvitelmissamme sellainen asia, joka tuo vaihtelua elämiseen ja saamme jaettua elämisen osa-alueita eri kerroksiin.

Emme ole nurmikkoihmisiä. Nurmikko tarkoittaa nurmikon leikkaamista ja muuta huoltoa, mikä tuo omakotitaloasumiseen työtä. Emme suoranaisesti näe nurmikkoa itsellemme esteettisestikään tärkeänä – ja vaikka olisi kiva hankkia nurmikon huoltoon kaikenlaisia leluja – niin olemme jo pitkään nähneet pihamme enemmän luonnontilassa olevana sammalmetsänä kuin hoidettuna pihana. Pidämme luonnosta, emmekä halua käyttää aikaa pihan ylläpitoon. Haluamme asumisestamme mahdollisimman vaivatonta ja haluamme olla lähellä metsää ja luontoa, meille tulee terassi, muttei juuri muuta pihaa.

Asumisemme on enimmäkseen optimoitua, mutta samalla pyrimme tekemään siitä itsellemme mukavaa ja inspiroivaa. Tasapainoilemme tehokkuuden ja viihdyttävyyden välillä. Emme halua kotia, joka näyttää liian siistiltä, tavarattomalta katalogikodilta, vaan haluamme kotimme näyttävän kodilta, emme luovu kaikista esineistä, eikä kaikki ole harmaansävyistä – haluamme kodista meidän näköisen eli edelleen legot, vanhat kamerat, kirjat ja kaikki muu meille tärkeä roina tulee jäämään esille ja olemaan osa kotiamme.

Tietenkin asumisen filosofiaan liittyy myös ekologisuus ja kuluttaminen ylipäätänsä. Haluamme olla ekologisia ja pyrimme rakentamaan talon, joka ei kuluta liikaa. Näihin asioihin tulemme palaamaan myöhemmin yksityiskohtaisemmin, kun edelleen käymme läpi lämmitystä, aurinkoenergiaa ja talon energiatehokkuutta.

Olemme optimoineet elämämme ja nyt pyrimme rakentamaan itsellemme asunnon, joka täyttää tarpeemme, tuo meille iloa, muttei ole liikaa. Asuminen on elämistä.

-Samuli

Julkaistu

CLT-talon lämmitys

Kylmä koti on surkea koti ja siksi meillekin tulee lämmitys. Tosin vielä on vähän epäselvää millainen lämmitys meille tulee. Vaihtoehtoja on vähän liikaa. On olemassa sähkölämmitystä, maalämpöä, ulkoilmavesilämpöpumppuja, puupellettejä ja vaikka mitä. Olen nyt jo pidemmän aikaa selvitellyt eri lämmitysvaihtoehtojen kokonaiskustannuksia eri aikajaksoille ja siinä kätevä apu on ollut Lämmitystapojen vertailulaskuri: http://lammitysvertailu.eneuvonta.fi/

Todennäköisesti meille tulee vesikiertoinen lattialämmitys. Se tuntuu paremmalta vaihtoehdolta kuin seinille kiinnitettävät patterit. On miellyttävää, jos muut lämmitysvempaimet tulisijan lisäksi eivät ole näkyvissä. Veden voi sitten lämmittää esimerkiksi sähköllä, maalla tai sillä ulkoilma-vesilämpöpumpulla. Aika pitkälti kyse on kai siitä, koska rahat haluaa käyttää.

Asennuskustannuksiltaan maalämpö on kallein, mutta samalla energiakustannuksiltaan halvin. Maalämpöä suositellaan monessa paikassa. Ulkoilma-vesilämpöpumppu on minulle uusi tuttavuus ja en voi väittää, että vieläkään tietäisin niistä kauheasti, mutta asentaminen on halvempaa kuin maalämpö, mutta toki energiakustannukset ovat sitten vähän tyyriimmät. Ja kuten kuka tahansa voikin arvata, niin sähkölämmityksen asentaminen on halvinta, mutta energiakustannukset ovat korkeimmat.

Lämmitystapojen vertailulaskuri antaa hämmentäviä tuloksia, jos lasketaan lämmityskustannukset 15 vuoden ajalle, niin sähkö ja tulisija oli halvin, kun kyseessä on noin 120 m2 talo. Meille tulee joka tapauksessa jonkinlainen tulisija, joten en ole ottanut sen kustannuksia huomioon tuossa lämmityksessä, mutta olen silti merkinnyt sen mukaan tukevaksi lämmitysmuodoksi. Laskurissa huomioidaan polttopuiden kulut. Lisäksi syötin kaikkiin lämmitystapojen kustannuksiin vesikiertoisen lattialämmityksen kustannukset.

Allaolevasta kuvaajasta näkee vuosittaisen lämmityskustannuksen:

Sähkö ja tulisija on kaikkein halvin vaihtoehto. Ero on kuitenkin melko pieni verrattuna ulkoilmavesilämpöpumppuun. Toisaalta en sitten tiedä minkälaisia huoltokustannuksia eri lämmitystavoilla on, eikä laskurikaan sitä huomioi. Tosin koska teknologinen kehitys on huimaa ja vauhti kasvavaa, niin 15 vuoden päästä nykyisillä valinnoilla tuskin on enää suurta merkitystä, jos laitteet siis kestävät siihen asti – silloin pitää kuitenkin miettiä asiat uudestaan.

Mielenkiintoinen uutinen aiheesta, jossa tulokset ovat taas hieman erilaiset, mitä itse sain laskurilla: http://yle.fi/uutiset/3-9454377

Toisaalta tarkat aloitus kustannukset ovat vielä epäselvät ja pitäisi varmaan kysellä tarjoukset ja selvittää tämän hetken hinnat eri lämmitysvaihtoehdoille, niin saisi tarkemmat lähtökohdat laskennalle.

-Samuli

Julkaistu

Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty – ja paskat

En ole aina ihan varma pidänkö sanonnoista. Yleensä minua ärsyttää sanontojen lopullinen sävy ja piittaamattomuus vaihtoehdoista. Sanonnat ovat ehdottomia. Sanonnoissa asia on aina jotenkin ja se siitä sitten. Hyvin suunniteltu on varmasti arvokasta, mutta ei se silti ole vielä puoliksi tehty. Toki se suunnittelu auttaa tekemistä tosi paljon, mutta ei mitään ole oikeasti tehty paitsi se suunnitelma. Kyse on tavallaan turhautumisesta, haluaisin jo tehdä.

Meillä oli ensimmäinen suunnittelupalaveri. Olimme lähettäneet arkkitehdillemme Martinille referenssikuvia taloista joista pidämme, selvittäneet minkälaisia tiloja ja huoneita haluaisimme taloomme – ja lisäksi kertoneet itsestämme ja puuhailustamme. Alun turhautumisesta ei kannata päätellä, että palaveri olisi mennyt huonosti, päinvastoin, Martinin esittelemät suunnitelmat ylittivät odotuksemme, vaikka olivatkin raakileita vielä. Tämän takia juuri valitsimme arkkitehdin. Vaikka kuvittelemme olevamme luovia ja melko kekseliäitä, niin silti saimme jo ensimmäisessä suunnitelmassa jotain uutta ja mielenkiintoista, mitä emme itse olleet ajatelleet.

Olimme nimittäin salaa sommitelleet huonejärjestyksiä, mutta ei kerrota sitä kenellekään, eihän? Koska emme tiedä rakentamisesta ja meitä huolestutti budjetti, niin suunnittelimme aika perinteisesti, eikä suunnitelmassamme ollut mitään kekseliästä, vain huoneita ripoteltuna kahteen kerrokseen. Tiesimme tämän itsekin ja kun koostimme materiaalia arkkitehdille niin tietoisesti pyrimme välttämään liikaa omien ajatustemme tuomista esille, jotta Martin voisi pohtia asiaa ilman liian rajoittavaa suunnitelmaa.

Kyse ei ole mistään mullistavasta, emmekä me mitään mullistavaa haluakaan, mutta silti pieni tasoilla leikittely, muotojen rikkominen ja yleinen fiilis tuntui sopivalta – ja sellaiselta, mitä emme varmaan itse ihan heti olisi tulleet ajatelleeksi. Lisäksi CLT-talossa budjettikaan ei kasva niin kauheasti pienistä muutoksista ja muodon rikkomisesta, kun monessa muussa rakennustavassa tuollainen voisi tuoda kustannuksia merkittävästi lisää. CLT-rakentamisessa materiaalin mahdollisuudet menevät hukkaan, jos ei yhtään leikittele.

Alustava suunnitelma miellytti meitä, mutta kaikki ei ole vielä selvää. Ensin pitää selvittää saammeko rakentaa siihen paikkaan mihin haluamme, kun kaavoituksessa on joku suoja-alue niillä paikkeilla, missä talon olisi paras olla – meidän mielestämme ainakin – ja onko talosta tulossa liian korkea, kun sillekin on joku raja. Paljon kyseltävää, että saadaan suunnitelmat etenemään. Minä vaan olen malttamaton ja haluaisin jo tehdä jotain – mutta siihen on vielä aikaa. Ensin selvitetään, sitten suunnitellaan ja sen jälkeen pitää saada vielä lupa tekemiselle. Toisaalta niinhän se menee meillä kotonakin.

-Samuli

Julkaistu

Meillä on tontti

Rakentaminen on hankalaa ilman tonttia. Ilman tonttia, kun katselee erilaisia talomalleja ja suunnittelee, niin kaikki on vielä helppo perua. Mutta nyt meillä on tontti ja peruminen muuttuu paljon vaikeammaksi. Peruminen tarkoittaa eurojen menettämistä. Peruminen olisi tyhmää. Melkein yhtä tyhmää kuin rakentaminen.

Tonttimme on kukkulalla. Ajotieltä on jyrkkä nousu ylös, mikä varmasti tulee aiheuttamaan ongelmia, kun liittymiä ja tietä rakennetaan. Emme selkeästikään halua tehdä rakentamisesta liian helppoa. Toisaalta mieluummin rakennamme paikkaan joka miellyttää kuin on helppo. Rakentaessa joutuu kuitenkin kärsimään, joten pieni lisäkärsimys ei haittaa.

Tontti on kahdessa tasossa ja tasojen välillä on noin kahden metrin korkeusero. Ja jo ensimmäiselle tasolle nousu tieltä on huomattava. Lisäksi tontti on kalliolla, joten luultavasti jotain pitää räjäytellä. En tiedä räjäyttelystä, mutta se kuulostaa kalliilta.

Saimme tontista piirustuksen, josta näkee korkeuskäyriä ja tontin rajat. Halusimme selvittää tarkemmin tontilla olevien kivien ja puiden sijaintia, joten päätimme mennä mittailemaan. Tietenkin päätimme mennä sellaisena päivänä, kun pakkasta on reilu 20 astetta. Kuten olen sanonut, rakentaminen on tyhmää. Siellä kylmissämme mittailimme puiden ja kivien etäisyyksiä ja katsoimme tarkan kohdan tason vaihdolle. Milla piirsi sitten puhtaaksi pakkasessa tekemämme merkinnät ja saimme aikaan ihan kelvollisen kuvan, mistä näkyy isoimmat kivet ja puut. Nyt voimme miettiä mihin sijoittaisimme talon. Onkohan kenelläkään hyviä ideoita?

-Samuli

Julkaistu

Haltia

Kävimme Suomen Luontokeskus Haltiassa. Rakennus sijaitsee Espoon Nuuksiossa ja on ensimmäinen kokonaan puusta rakennettu julkinen rakennus. Haltia on toteutettu kellarikerrosta lukuunottamatta CLT-elementeistä ja se on rakennettu vuonna 2012. Haltian kantavat rakenteet ja verhoilu ovat puuta. Haltia on Suomen ensimmäinen rakennus, jossa on puinen hissikuilu.

Haltiaan rakennuksena voitte tutustua sen omilla sivuilla tarkemmin: https://www.haltia.com/fi/haltia-suomen-luontokeskus/

Olemme miettineet mitä aiomme tehdä CLT-seinille omassa kodissamme. Paljas puupinta lattiasta kattoon on tuntunut hieman arveluttavalta,  mutta ainakaan Haltiassa sisätilat eivät muistuta lainkaan 70-luvun tunkkaista pintaa, vaikka puu onkin jätetty kokonaan näkyviin. Kokonaisuus oli lämmin ja yllättävän raikas. Mukavan kotoisa. Ehkä uskallamme itsekin jättää puupintaa reilusti näkyviin?

-Samuli

Julkaistu

Arkkitehti vai legoinsinööri

Olen aina pitänyt legoista. Pidin monta vuotta taukoa, mutta muutama vuosi sitten palasin harrastukseni pariin. Olen keräilijä ja rakentelija. Rakentelija on parempi sana kuvaamaan minua kuin rakentaja. Minä rakentelen. Se on pienimuotoista, sellaista harrastelua. Legot ovat ehkä paras lelu mitä ikinä on keksitty. Mahdollisuudet ovat lähes rajattomia. Legoista toki voi rakentaa talon, kuten James May teki, mutta itse olin ajatellut, että koska osaan rakentaa ja suunnitella legorakennuksia, niin enköhän osaa myös suunnitella ja rakentaa talon. Eihän ero niin mittava ole?

Tällaisena legoinsinöörinä voisin toki suunnitella talon ja miettiä ratkaisuja hyvinkin paljon, mutta todennäköisesti tulisin lopulta tekemään liian paljon huonoja ratkaisuja. Vähän voi, ja kannattaakin, tehdä huonoja ratkaisuja – täydellisiä ihmisiä kuitenkin vihataan enemmän – mutta kun rakennetaan omaa kotia, niin on ehkä järkevämpää pyytää jonkun sellaisen apua, joka on ammattilainen. Tosin nyt en saa koskaan tietää kuinka hyvin olisimme itse suoriutuneet tehtävästä, mutta toisaalta jo tähän mennessä, olen ollut erittäin tyytyväinen, kun päätimme ottaa avuksemme arkkitehdin.

Tapasimme Martinin (Martin Lukasczyk, Arkkitehti SAFA, ORTRAUM Oy) ensimmäisen kerran hänen työmaallaan. Hän oli parhaillaan rakentamassa omaa CLT-kotiaan ja kutsui meidät vierailulle luokseen. Oli pimeä syysilta, kun saavuimme hänen työmaalleen. Talo oli tumma ja emme kauheasti erottaneet muotoja ulkoa, mutta kun astuimme sisään, niin keskeneräisenäkin talo teki meihin heti vaikutuksen ja tiesimme, että olimme oikeassa paikassa – ja oikean henkilön luona.

Talon rakentamisessa monessa asiassa kyse on tunteesta, jos ei ole ammattilainen. Päätökset tekee sen mukaan, mikä tuntuu parhaalta – toki ennen päätöstä yrittää selvittää asioita, mutta lopulta selvitystyö joko vahvistaa tai heikentää tunnetta, jonka mukaan lopullinen päätös tehdään. Sama asia pätee myös arkkitehdin valintaan. Olisimme voineet käyttää tuhottomasti aikaa etsimällä useita arkkitehtejä ja tutustumalla heidän referensseihinsä, mutta onneksi siihen ei ollut tarvetta. Heti ensimmäisestä tapaamisesta lähtien meistä tuntui siltä, että Martin oli meille oikea valinta.

-Samuli